KUMPI VOITTAA?

Yllätys, yllätys. Kyseessä ei ole presidentinvaali. Siitä voisin vain lyhyesti sanoa, että kyllä minä niin mieleni pahoitin.

Kysymys koskee tulevan kirjani henkilöhahmojen sisäistä kamppailua näkyvän ja näkymättömän maailman välillä. Fyysisen ja henkisen itsen kaksinkamppailua. Valinnan vapauden hintaa.

Tässä sinulle pieni pähkinä purtavaksi: Miten yhdistäisit fyysisen ja henkisen ominaisuuden eri henkilöillä? Esim. A1-B1

Fyysinen A                                             Henkinen B

1. 58-vuotias leskimies                           1. Salattu taiteilija
2. 48-vuotias edustusvaimo                    2. Pieni hippi
3. 39-vuotias autokauppias                    3. Nöyrä näkijä
4. 38-vuotias kassaneiti                          4. Vapaustaistelija
5. 24-vuotias luuseri                               5. Humaani hoivahenkilö
6. 48-vuotias pakolainen                        6. Rohkea soihdunkantaja

Millä perusteella päädyit valintaasi?

OLEN KIRJOITTANUT KIRJAN. Tuleeko minusta siis kirjailija?

Saavutus sinänsä. Kirjoittaa kirja. Kirjoittaa rivi tai kaksi ei ole vaikeaa, mutta kirjoittaa kokonainen kirja, silloin täytyy olla jotakin sanottavaa.

Onko minulla sanottavaa? Tähän asti luomillani henkilöillä on ollut.

Onko heidän elämänsä kiinnostavia? Minusta ne ovat olleet kertomisen ja kirjoittamisen arvoisia. 

Ovatko henkilöt ja tapahtumat kirjoissani todellisia? Eivät, mutta jokainen lukija voi löytää heistä palan itseään, myös minä.

Tuleeko minusta siis kirjailija? Kyllä, jos kirjani julkaistaan ja ne löytävät lukijansa. Kyllä, jos korvani ovat riittävän herkät ja sydämeni riittävän avoin uusille tarinoille.

Ensimmäinen kirjani on kustantajan arvioitavana, toinen raakaversiona koneellani ja kolmas aiheena mielessäni.

Oletko sinä kirjoittanut kirjan? Tuleeko sinusta kirjailija? Usko unelmiin ja työskentele niiden saavuttamiseksi. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.

Äitini teki aina selvän eron saavutuksen ja menestyksen välillä. Hän sanoi, että saavutus on tietoisuus siitä, että olet opiskellut ja työskennellyt lujasti ja tehnyt parhaasi. Menestys on sitä, että muut ylistävät sinua, ja se on myös mukavaa, mutta ei niin tärkeä tai tyydyttävää kuin saavutus. Tähtää aina saavutukseen ja unohda menestys. Helen Hayes

KUKA KUSTANTAA?

Yhä enenevässä määrin netin kirjallisuutta sivuavat keskustelupiirit pohtivat perinteisten kustantamojen rinnalle nousseiden pienkustantamojen ja omakustanteiden asemaa ja arvostusta kirjallisuuden kentässä. Viime aikoina on ilahduttavasti noussut tunnustustakin saaneita kirjailijoita myös pienistä kustantamoista. Näiden kustantamojen asema on vakiintunut ja niistä nousseita kirjailijoita arvostetaan aidosti kirjallisten ansioidensa perusteella.

Ohessa Kiiltomadon artikkeli kustantamoista ja oikeista kirjailijoista vuodelta 2001. Artikkeli on edelleenkin ajankohtainen.

MITÄ AJATUKSIA ARTIKKELI SINUSSA HERÄTTÄÄ?

MITEN SUHTAUDUT OMAKUSTANTEISIIN?

MILLAISEN KUSTANTAMON TOIVOISIT KUSTANTAVAN KIRJASI, MIKSI?

Kirjailijan työssä on kolme ylitettävää vastusta; kirjoittaa jotain julkaisemisen arvoista, löytää joku rehellinen julkaisemaan se ja saada joku järkevä lukemaan se.
Charles Caleb Cotton

OIKEA KIRJAILIJA VAI MUKAKIRJAILIJA?

Laitoin tarkoituksellisesti aika provosoivan otsikon:) Aihetta olen käsitellyt blogissani aiemminkin, mutta mielestäni se sopii hyvin myös tämän kirjoitusprosessisession yhteyteen. Olen itse aihetta paljon miettinyt ja se näyttää herättävän ajatuksia myös muiden kirjoittavien bloggaajien keskuudessa.

Mikä on se pieni ero näiden kahden kirjailijatyypin välillä vai onko sitä lainkaan?

Pieni ajatusleikki: Annetaan esim. HS:n arvosteluraadin luettavaksi niin nimekkäiden kirjailijoiden ja kustantamojen kuin vaikkapa omakustanne- tai pienkustannekirjailijoiden käsikirjoituksia ilman kustantamotunnuksia tai kirjailijoiden todellisia nimiä. Mahtaisikohan suosikkilistalla olla pelkästään suurkustantamojen käsikirjoituksia vai olisiko odotettavissa varsinainen kirjallisuuspommi tuntemattomien ”mukakirjailijoiden” vallatessa kärkisijat. Ehkäpä niin ei kävisi, mutta tahdon tällä pohdinnalla herättää lukijoita pohtimaan lukutottumuksiaan ja sitä:

MITKÄ SEIKAT VAIKUTTAVAT LUETTAVIIN KIRJAVALINTOIHIMME?

Itse olen ainakin sortunut lukemaan ja ostamaan kirjoja, joiden kirja-arviot ovat olleet luettavissa erilaisissa foorumeissa ja jotka ovat siten saaneet runsaasti näkyvyyttä mediassa. Harvoinpa kirjakauppojen esittelypöydillä on esillä pienkustantamojen kirjoja. Johtuuko se siitä että pienkustantamot eivät markkinoi kirjojaan riittävästi vai onko kyse todellakin pelkästä rahasta ja voittomarginaaleista.

Olisipa todella virkistävää mennä kirjakauppaan, jossa myyntihyllyissä olevat kirjat olisivat kaikki persoonallisissa kansissa, ilman kustantamo - tai kirjailijan nimitunnuksia. Vain kirjan takakansi paljastaisi kirjan genren ja antaisi suuntaviittoja sisällöstä.

Kyseinen ajatusleikki ei poissulje kustannustoimittajien arvokasta työtä. Heillä on ammattitaito ja kokemus karsia pois käsikirjoitukset, jotka eivät täytä julkaistaville kirjoille asetettuja vaatimuksia.

KIRJAN RAKENNE

Kaikille lienee selvää että kirja koostuu kolmesta osasta: alusta, keskiosasta ja lopusta. Kirjaa kirjoitettaessa tulee nämä kaikki osaalueet ottaa huomioon ja paneutua niiden sisältöön ja suhteeseen koko kirjaan nähden. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kirja tulisi kirjoittaa systemaattisesti alusta loppuun.

VOIKO RAKENNE ITSESSÄÄN OLLA TEHOKEINO?

Useasti kirjoittaja kokoaa kirjansa kuin palapelin, yksittäiset tapahtumat kirjoitetaan ensin ja lopuksi ne kootaan toimivaksi kokonaisuudeksi. Loppu ilman varsinaista loppuhuipennusta voi myös aloittaa kirjan, keskiosa selvittää miten tähän on tultu ja kirjan loppu antaa alkutilanteelle lopullisen päätöksen.

MIKÄ ON OMA TAPASI KIRJOITTAA?

Kirjan tärkeimmät osat ovat sen alku ja loppu. Sanonta, että alulla myyt kirjan ja lopulla myyt seuraavan pitää melko varmasti paikkansa.

MILLAINEN KIRJAN ALOITUS ON MIELESTÄSI HYVÄ/KOUKUTTAVA?

Tuleeko lopun olla onnellinen tai antaa lopullinen vastaus kirjassa esiintyviin kysymyksiin/ongelmiin?

Voiko kirjan loppu jäädä auki?

Entäpä täysin yllättävä tai poikkeava loppu?

KIRJAN DIALOGI

Jälleen viittaus omiin teksteihini keskustelun pohjaksi. Ensimmäisessä kirjassani pääosassa oli nainen, Miia. Koko tarina peilautuu hänen kauttaan, muistojen, unien ja oman sisäisen dialogin avulla. Varsinaisia keskusteluja tarinassa on suhteellisen vähän ja niiden tehtävä on vahvistaa tarinan teemoja. Toisessa teoksessani päähenkilöitä on useita ja tapahtumat etenevät ajassa. Henkilöiden vuorovaikutuksessa dialogilla on merkittävä osa ja siinä joudun toden teolla pohtimaan uskottavan dialogin ja henkilöhahmon yhteensovittamista toimivalla, uskottavalla tavalla. Kyseessä on myös eri-ikäisten ja eri sukupuolta olevien henkilöiden keskinäiset suhteet. Haastava aihealue käsiteltäväksi.

MITEN DIALOGIT AUTTAVAT HENKILÖHAHMOJEN LUONNISSA?

MISSÄ MÄÄRIN DIALOGI ON TARPEELLISTA?

Samalla voimme pohtia aiemmin esiin tullutta osa-aluetta, murteen ja puhekielen käyttöä dialogeissa. Onko se tarpeen uskottavan tarinan luonnissa?

Tärkeää kirjoittamisessa on hyvä korva. Kirjoittajan on kuunneltava oman proosansa ääntä.
Barbara Tuchman

ROMAANIHENKILÖT

Oleellinen osa kirjaa ovat sen henkilöhahmot. Varsin usein kirjassa on yksi päähenkilö ja sitten joukko muita henkilöitä, joiden asema tarinassa vaihtelee. Esimerkkinä käytän jälleen omia kirjoituksiani. Ensimmäisessä käsikirjoituksessani on yksi selkeä päähenkilö, Miia, sekä muutama sivuhenkilö joiden asema tarinassa on melko samanarvoinen ja kokonaisuudessa vähäinen. Toisessa, tekeillä olevassa kirjassani, tilanne on toisenlainen. Siinä ei ole yhtä selkeää päähenkilöä vaan useampia. Päähenkilöiden määrä vaikuttaa myös kirjan rakenteeseen ja teeman käsittelyyn.

Yleisesti ottaen kirjan genre vaikuttaa varmasti myöskin henkilöhahmojen luomiseen ja antaa rakennuspalikoita niin tyylilliseen kuin persoonalliseen henkilöiden kehittelyyn.

MITEN RAKENNAT KIRJASI HENKILÖHAHMOT? 

MITEN PALJON KERROT HENKILÖISTÄ SUORAAN VAI KÄYTÄTKÖ EPÄSUORAA ILMAISUA?

Itse kirjoittajan on varmasti syytä tuntea romaanihenkilöt läpikotaisin vaikka heistä ei välttämättä kaikkea lukijoille kerrokaan. Lukjalle jää näin mahdollisuus oivaltamisen iloon ja mm. henkilöiden ulkonäön kuvitteluun. Itselleni on usein käynyt niin, että olen kuvitellut henkilöt aivan eri näköisiksi kuin esimerkiksi kirjoista tehdyissä elokuvissa. Toisinaan pelkästään pettymys elokuvan roolihenkilön valintaan on latistanut koko elokuvanautinnon vaikka se muuten noudattaisi pitkälle kirjan kerrontaa.

Linkitän tähän tekstiini vallan mainion Kaunosielun blogin, jossa hän parasta aikaa käsittelee kirjoittamista kirjoitusharjoitusten avulla käyttäen pohjana Cameronin ”Tyhjän paperin naautinto” -teosta. Sopii kirjan kirjoitus-teemaamme hyvin ja tuo omalta osaltaan ideoita ja keinoja entistä parempaan kirjoittamiseen.

Kirjoittaja, joka välittää enemmän sanoista kuin tarinasta – henkilöistä, toiminnasta, ympäristöstä ja ilmapiiristä – ei todennäköisesti pysty luomaan elävää ja jatkuvaa unta; hän sotkeutuu oman itsensä tielle; runollisessa humalassaan hän ei erota kärryjä ja sen lastia hevosesta.
John Gardner

KIRJAN TEEMA

Aloittaessani toisen kirjani kirjoittamista sen teema oli jo muotoutunut mielessäni. Teema- käsitettä mietittäessä esiin nousee kaksi pääseikkaa:

Onko kirjan aihe/teema tuttu ja/tai tavanomainen vai uusi ja vieraampi? Kysymys ei ole niin mustavalkoinen kuin saattaisi ensipohtimiselta vaikuttaa. Kaikki riippuu käsittelytavasta.

Oman kirjani teema on valinnanvapaus. Siis perin tavallinen aihe, mutta pyrin löytämään sen käsittelyyn uusia, erilaisia tapoja. Tässä käsittelyssä kirjan henkilöhahmoilla on suuri merkitys. Henkilöhahmoista lisää myöhemmissä postauksissa.

Ohessa pohdittavaksi kysymys:

MILLAISEN TARINAN VALITSET KIRJASI POHJAKSI? TUTUN TEEMAN VAI VIERAAMMAN?

Tässä yhteydessä pohdittavaksi tulee myös kirjan genre. Viimeistään siinä vaiheessa kun lähettää käsikirjoituksensa kustantajalle, olisi saatekirjeessä mainittava käsikirjoituksen lajityyppi. Päälajityypin pystyy määrittelemään helposti: lasten-, nuorten-, tieto-,vai kaunokirja. Tästä kun sitten edetään lajityypin sisällä spesifisempään niin homma vaikeutuu.

TUNNISTATKO OMAN KIRJASI LAJITYYPIN? Miten se ilmenee tekstissäsi?

Kirjan teemaa, henkilöhahmoja ja dialogeja käsittelen tulevissa postauksissa tarkemmin, mutta ohessa ”Iloksi muuttuu”-bloggarin oiva postaus aiheesta. Antaa sopivasti lisäpohdinnan aihetta ja laajentaa keskustelun pohjaa.

Romaanin kirjoittaminen on kuin lähtisi matkalle avomeren yli pikkuveneellä. Auttaa jos sinulla on matkasuunnitelma ja kurssi mietittynä valmiiksi.
John Gardner

KIRJOITAN KIRJAN

Vuoden ensimmäisen blogitekstini otsikon voi tulkita vaikka uuden vuoden lupauksekseni. Kyseessä on toinen kirjani, jonka runko on jo pääpiirteittäin valmis ja henkilöhahmotkin kehittelyä vaille valmiina. Selvittääkseni omia ajatuksiani ja ideoitani sekä samalla etsien ja tarjoten apua kirjoittamiseen, aloitan vuoteni kirjoittamiseen liittyvällä blogitekstisarjalla.

Ensimmäisen, tällä hetkellä kustantamossa arvioitavana olevan kirjani kohdalla tarina eteni sujuvasti, enkä juurikaan pohtinut kirjani tarkoitusta tai sanomaa etukäteen. Kirjan mielikuvituksellinen päähenkilö, Miia, vain halusi kertoa tarinansa ja lupauduin sen kirjoittajaksi. Kuulostaa ehkä mystiseltä, mutta sellainen tunne minulla oli ja siksi kirjan raju muokkaus ja juonen suuri muuttaminen ei tullut kyseeseen, vaikka se ehkä lopputuloksen kannalta olisi ollut parempi. Kustantamo saa nyt sitten tehdä oman arvionsa siitä, haluaako se jakaa Miian ”Kymmenen eilistä” suuremman lukijajoukon kanssa.

Tämä seuraava kirjani siis vaatii tai tarvitsee selkeämpää suunnittelua ja pohdintaa ihan alusta asti. Siksi asetan itselleni ja samalla myös teille pohdittavaksi lähtökohtaisen ajatuksen:

MIKÄ ON KIRJAN TEEMA? MISTÄ SIINÄ ON KYSYMYS?

Onko tulevalla kirjallasi olemassa jokin tarkoitus tai sanoma, johon pyrit vastaamaan?

Vai tarvitseeko sitä kauheasti heti aluksi miettiäkään? Onko helpompi vain kirjoittaa ja luottaa siihen,että sanoma kirkastuu tarinan edetessä? Mitä mieltä olette?

On olemassa kahdenlaisia kirjailijoita. Niitä, jotka saavat sinut ajattelemaan

ja niitä, jotka saavat sinut hämmästymään.

Brian Aldiss