Saavutus sinänsä. Kirjoittaa kirja. Kirjoittaa rivi tai kaksi ei ole vaikeaa, mutta kirjoittaa kokonainen kirja, silloin täytyy olla jotakin sanottavaa.
Onko minulla sanottavaa? Tähän asti luomillani henkilöillä on ollut.
Onko heidän elämänsä kiinnostavia? Minusta ne ovat olleet kertomisen ja kirjoittamisen arvoisia.
Ovatko henkilöt ja tapahtumat kirjoissani todellisia? Eivät, mutta jokainen lukija voi löytää heistä palan itseään, myös minä.
Tuleeko minusta siis kirjailija? Kyllä, jos kirjani julkaistaan ja ne löytävät lukijansa. Kyllä, jos korvani ovat riittävän herkät ja sydämeni riittävän avoin uusille tarinoille.
Ensimmäinen kirjani on kustantajan arvioitavana, toinen raakaversiona koneellani ja kolmas aiheena mielessäni.
Oletko sinä kirjoittanut kirjan? Tuleeko sinusta kirjailija? Usko unelmiin ja työskentele niiden saavuttamiseksi. Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.
Äitini teki aina selvän eron saavutuksen ja menestyksen välillä. Hän sanoi, että saavutus on tietoisuus siitä, että olet opiskellut ja työskennellyt lujasti ja tehnyt parhaasi. Menestys on sitä, että muut ylistävät sinua, ja se on myös mukavaa, mutta ei niin tärkeä tai tyydyttävää kuin saavutus. Tähtää aina saavutukseen ja unohda menestys. Helen Hayes
Kun on kirjoittanut kirjan, se on kirja, vaikka sitä ei kustantaja(t) julkaisisikaan. Se on saavutus ilman "menestystä".
VastaaPoistaKun kirjan on saanut kansiin, sen voi siinä mielessä unohtaa, että mieli on vapaampi, se voi avautua seuraavalle projektille.
Kirjoittelee yksi, jolla on neljä kirjoitusprojektia kesken, eikä yhtään valmista. Juuri eilen mietin, että pitäisi ehkä saattaa se eniten valmis kokonaan valmiiksi. Vaikka sitä ei kukaan julkaisisikaan, vaikka se ei edes omasta mielestä olisi täydellinen.
Jaakko,olen kanssasi täysin samaa mieltä siitä että kansiin saatetun kirjan voi unohtaa ja keskittyä uuteen. Olen pohtinut viimeisenä vaihtoehtonani, mikäli kustantajaa ei löydy, omakustannetta juuri tuon seikan vuoksi. Tiedostossa makaava käsis, vaikka olisi valmiskin, ei ilman kansia ja konkreettista kirjan ulkonäköä ole mielestäni vielä kirja.
VastaaPoistaKannustan sinua kirjoittamaan yhden nyt keskeneräisistä kirjoituksistasi valmiiksi saakka. Ehkä se on juuri tuo pisimmälle jo kehitelty versio. Sitä kautta pääsee myös itse kokemaan, miltä tuntuu kun luo kirjaansa ns. loppuhuipennuksen ja saa lyödä sen viimeisen pisteen;D
Sen jälkeen yksi hyvä konsti on lähettää käsikirjoitus esim. nuoren voiman liittoon arvioitavaksi. Sieltä saa seikkaperäisen arvion ja sen pohjalta voi sitten vielä miettiä tekeekö käsikseen muutoksia ja millaisia.
Lopuksi tuleekin sitten eteen ratkaisu, lähettääkö kirja kustannuskierrokselle vai tekeekö omakustanteen. Tärkeintä minusta on kuitenkin se lopullinen kirja kansissa ja poissa mielestä.
Huomaan itsessäni, että mikäli käsikirjoitus roikkuu pitkään keskeneräisenä, sen sisään on myöhemmin vaikea päästä ja jotenkin jarruttelee sitä päälle tulevaa uuden kehittelyäkin.
Kirjoittamisen iloa sinulle jatkossakin;D
Paljon riippuu siitä, miten määritellään kirjailija ja kuka sen tekee.
VastaaPoistaRiittääkö yksi kirjoitettu kirja (edes tunnetasolla) kirjailijuuteen? Mielestäni ei. Saavutus se kaikesta huolimatta on, en vain osaa arvostaa omaani koska en ole saanut sitä kansien väliin. Paljon vaikuttaa sekin, että minusta kirjan kirjoittaminen ei ole ollut niin vaikeaa. Onko sitten aika jo kullannut muistot vai olenko vain kirjoittanut niin huonon käsiksen, ettei se ole vaatinut paljon työtä. Toivottavasti tuo ensimmäinen...
Dee, minusta itseään voi luonnehtia kirjailijaksi, jos julkaistuna on yksi kirja ja kirjoittaa uutta julkaisutarkoituksessa. Ja varsinkin jos tekee sitä ns. päätoimisesti ilman muuta ammattinimikettä. Heitä taitaa tosin olla harvassa.
VastaaPoistaAika todennäköisesti kultaa muistoja sillä samoin itse koin ensimmäisen kanssa. Tarina tuli helposti ja kirjoitus sujui, korjauksetkin tuli tehtyä hyvillä mielin ja varsin nopeasti. Tämän toisen kanssa onkin hiukan hankalampaa. Huomaan miettiväni enemmän kaikkea rakenteeseen liittyvää ja se vie aikaa itse luovasta ja vapaasti virtaavasta kirjoittamisesta.
Omista "saavutuksista" iloitseminen on tärkeää. Ja se että jaksaa jatkaa sen tekemistä mitä rakastaa, vaikkei saisi vastakaikua. Tällä hetkellä minusta tuntuu, että ongelmani on siinä, että tekstini ovat päässäni erilaisia kuin paperilla, en välttämättä ole vielä onnistunut saamaan paperille ihan sitä mitä ajan takaa. Tämänkin voisi kääntää itselleen kannustimeksi, eikä lannistua...
VastaaPoistaMinä en kutsu tarinoitani (valmiitakaan) kirjoiksi, koska niissä ei ole kansia :) Kirja on mielestäni enemmänkin esine ja mikä sen sisällä on sitten jotain muuta. Ihminen kai voi kutsua itseään kirjailijaksi heti kun on julkaissut yhden kirjan, tosin omakustanteiden kohdalla se voi vaatia enemmän, että yleisö pitäisi omakustannekirjailijaa kirjailijana.
VastaaPoistaLily, tunne, että kirja on mielenkiintoinen omassa mielessä, on minullekin tuttu. Kirjan juoni, alku, jännittävät vaiheet ja mahtava loppu on helppoa kuvitella, mutta sitten kun alan kirjoittamaan niin sanojen, varsinkin hyvien, löytyminen on paikoitellen kiven alla ja tuntuu että tarina latistuu siitä mitä aluksi kuvittelin ja uskoin. Vasta kirjan muokkaus ja ilmaisujen hiominen tuo siihen sen elävyyden mitä kuvitelmissanikin koin. Joskus on hyvä jättää kirjoitus lepäämään hetkeksi ja tehdä vaikka jotakin muuta jos työ ei tunnu sujuvan. Sitten kun flow iskee päälle tekstiä syntyy myös noiden taukojenkin edestä.
VastaaPoistaB.N., Minustakin kirja on kirja vasta kansissa. Siihen saakka kyseessä on käsikirjoitus. Ja kun kirja on kansissa, vaikka omakustanteena ja varsinkin jos työstää jo uutta, voi mielestäni nimittää itseään jo kirjailijaksi. Niin itse aion toimia.
Suhteeni e-kirjoihin on kahtiajakoinen. En koe niitä oikein oikeiksi kirjoiksi, varsinkin jos niitä ei ole ensin julkaistu painetussa kirjan muodossa. Sisältö kuitenkin varmasti on kuten kirja, mutta ilman hypistelyn mahdollisuutta sen esineellinen arvo on mielestäni vähäisempi.