Kirjoittaminen on tapa etsiä uutta ja tuntematonta. Löytää ja kohdata. Missä ja milloin vain. Saapua risteyksiin ja tehdä valintoja. Olennaisinta on vuorovaikutus, joko toisen ihmisen tai oman itsensä kanssa. Katsele ylhäältä, korkealta nimittäin havainnoi tarkemmin ja näkee pidemmälle: kaupungin valot, afrikkalaisen kylän nuotiotulet, vedenalaisen kaupungin…kaikella on tarinansa.
Kirjoittamisen valtateitä on kaksi: matka kohti ulkoista maailmaa ja matka kohti sisäistä maailmaa. Kuten Paul Auster sanoi: "If these characters are not travelling outwards, then there is always the journey within." ("Jos nämä henkilöt eivät ole matkalla jonnekin, he kuitenkin tekevät sisäistä matkaa.")
Hyvää matkaa!
Mielestäni kirjoittaminen on aina matka myös omaan itseen. Minä ainakin kirjoitan itseäni varten ja itselleni. Ilman muuta myös lukija on tärkeä - ja tärkeitä ovat myös henkilöt tekstissä!
VastaaPoistaSamaa mieltä;) Itse käyn vuoropuhelua kirjani päähenkilöiden kanssa. Olen oppinut heiltä paljon myös itsestäni; siitä salassa olevasta minästä, joka pieninä häiveinä on läsnä jokaisessa henkilöhahmossa. Luonko heitä vai ovatko he aina olleet olemassa, täytyykö minun vain löytää heidät ja uskaltautua vuoropuheluun?
PoistaÄiti luki kirjani ja tenttasi eilen, miten paljon siellä on minua ja vuoropuheluani. En halunnut vastata. Väitin, etten osaa. Enkä varmaan osaakaan.
VastaaPoistaMutta äidit ovat tarkkoja. Ne näkevät asioita, joita muut eivät näe.
Minä uskon tuohon, mitä, Marke, sanot hyvin kauniisti: kirjan henkilöt ovat tavallaan aina olleet olemassa. Ihanasti ajateltu!
Näinhän se on. Kirjoittajalle (ainakin minulle) yksi parhaista hetkistä kirjoittamisessa on se, kun huomaan henkilöhahmoilla olevan ajatuksia, jotka eivät ole minun. Silloin tiedän, että tarina saattaa jäädä eloon.
VastaaPoistaMartti Linna