Asuttuamme Espanjassa nyt noin 6 kuukautta, olemme konkreettisesti saaneet kokea miltä tuntuu asua ummikkona vieraassa maassa. Kohtuullisesta englanninkielen taidostamme ei täällä ole juurikaan hyötyä, harva osaa englantia. Kaikki palvelut ovat espanjankielisiä, joissakin tapauksissa vaihtoehtona tarjotaan ranskaa tai saksaa, jota emme ole koulussa lukeneet. Sanonta, että Suomi on Euroopan amerikkalaisin maa, on täältä katsottuna ilmiselvää. Täällä äidinkieli on arvossaan ja sitä kunnioitetaan.
Espanjalaiset myös arvostavat itseään ja kulttuuriaan, sen kaikesta huomaa.”Olemme espanjalaisia, puhumme siis espanjaa”! Arvostan tätä piirrettä suuresti vaikka se tuottaakin meille vieraille aika ajoin pään vaivaa. Esimerkiksi kaikki ulkomaiset televisio-ohjelmat,joita muuten ei ole kauhean paljon, ovat päällepuhuttuja, tekstitystä ei ole. Aika huvittavaa kun esim. amerikkalaisen elokuvan päätähdellä on Tom Cruisen kasvot ja ilmeet, mutta ääni tulee studioäänityksenä espanjalaisen miehen suusta espanjaksi!
Olemme kiinnittäneet huomiota myös yritysten nimiin. Ne ovat lähes poikkeuksetta espanjankielisiä, lukuun ottamatta kansainvälisiä, tunnettuja tuotemerkkejä ja yrityksiä. Keskustelimme aiheesta erään nuoren espanjattaren kanssa, joka opiskelee englanninkielen opettajaksi. Hän kertoi, että kouluissa opetetaan espanjan lisäksi ranskaa, italiaa ja saksaa. Tosin nyt on aloitettu ala-asteilla myös englanninkielen opetus. Kun kerroimme hänelle, että Suomessa kaikki ulkomaiset ohjelmat tekstitetään suomeksi, hän ihmetteli että miten sitten ehtii lainkaan seurata itse ohjelmaa?!
Tässä muuten piilee varmasti osasyy siihen, miksi kansainvälisessä Pisa- tutkimuksessa suomalaislasten lukutaito on maailman kärkeä. Täytyy lukea hyvin ja nopeasti ehtiäkseen seurata myös elokuvaa! Aiemmin, ollessamme vielä leirintäalueella, naapurinamme oli saksalainen pariskunta. Nähdessään FI- tunnuksen autossamme, tulivat juttelemaan: Huvaa paevaa, mita kuluu? Olivat matkustelleet Suomessa vuosikymmenten aikana useasti ja pahoittelivat kun nykyään harva enää osaa saksaa ja kaikki puhuvat vain englantia. Heistäkin Suomi on nykyisin kuin pikkuamerikka. Surullista!
Hassua vertailla tätä Hollantiin. Hollannissa osataan englantia tosi hyvin, tai siis isoissa kaupungeissa asuvat, ei-"amis"ammateissa olevat. Eli siis vaikkapa myyjät melkein missä tahansa kaupassa osaavat, mutta mitkään laitteiden asentajat ja vastaavat eivät osaa. Jopa yli 60-vuotiaat puhuvat usein tosi hyvää englantia.
VastaaPoistaOlen opiskellut jonkin verran espanjaa nyt lähiaikoina. Vaikeustaso tuntuu suunnilleen samalta kuin hollannissa, mutta puhuttuna selkeämpää.
Hollantilaisethan ovat maailmalla tunnettuja siitä että osaavat ja ilmeisesti myös opiskelevat useita kieliä. Papua uusi Guinealla ollessamme juuri hollantilaiset olivat siitä tunnettuja että osasivat useita kieliä ja englantia ihan suvereenisti. Keski- ja etelä-Euroopassa kunkin maan äidinkieli on tosi vahvasti esillä kaikessa. Täällä Espanjassa todellakin vain harvat puhuvat englantia ja hämmästyttävää on se että eivät nuoretkaan puhu muuta kuin omaa äidinkieltään. Aikoinaan Ranskassa opiskellessani kiinnitin silloin huomiota samaan seikkaan; vaikka englantia olisi ymmärrettykin teeskenneltiin ettei ymmärretä. Siinä sitten yritin mongertaa huonoilla ranskankielen taidoillani ja jotenkin se kurssi tuli suoritettua. Onneksi opettajat puhuivat englantia ja se oli myös opiskelukielenä.
VastaaPoistaMinäkin olen kuullut tuon kaikilta esim. Espanjassa olleilta, että Keski-ja Etelä-Euroopassa ihmiset osaavat tosi huonosti englantia, jopa nuoret. Varmaan duppauksella on osansa, ja koko koulutusjärjestelmällä. Toisaalta kroatialainen kirjekaverini osaa tosi hyvää englantia. Hän kertoi, että nuoremmat yleensä osaavat, vanhemmat eivät. Kroatiassa ohjelmat tekstitetään (varmaan halvempaa).
VastaaPoistaItse olen asunut ulkomaista vain Ruotsissa, ja ruotsalaisethan puhuvat todella hyvin englantia (en tavannut yhtään, joka ei olisi osannut). Heillä vain on sellainen kummallinen tapa, että jos heille puhui ruotsia, he alkoivat yleensä puhua englantia takaisin. Norjalaiset taas tuntuvat olevan enemmän kiintyneitä norjaansa, he vain halusivat puhua sitä joka paikassa, esim. ravintoloissa tuntui, etteivät he aina oikein osanneet englantia. Televisiossa he kyllä aina puhuvat täydellistä englantia...
Sitä minäkin olen ihmetellyt, miksi kaikkien yritysten nimet ovat nykyisin englanniksi... jopa sellaisten, jotka toimivat vain Suomessa.
Tuo yritysnimien vääntäminen englantilaisiksi kuulostaa kai hienommalta ja kansainvälisemmältä, mitä se minusta ei ole. Eri asia sitten ovat ne yritykset jotka aidosti toimivat kansainvälisillä markkinoilla. Siellä nimen pitää olla helposti muistettavissa ja lausuttavissa. Suomenkielen ä- ja ö- kirjaimet eivät taivu ulkomaisten suuhun ja meidän perinteinen -nen- pääte on hankala myös. Jopa oma sukunimeni Nieminen vääntyy aina joksikin Nemine-väännökseksi!
VastaaPoistaSuomessa on tehty muitakin kummia nimimuunnoksia. Esim. posti on nykyisin Itella vaikka maailmalla sana posti on yleisesti käytössä ja tunnistettavissa kirjeiden ja pakettien toimituspaikaksi.
Aivan ymmärrettävää, että yritykset ovat englanniksi. Kuten sanoitkin, Marke, se on markkinointia, jopa silloin, kun yritys ei ole kansainvälinen. Typerää vai ei, en tiedä, bisnestähän siellä tehdään.
VastaaPoistaItse aiheeseen. Minä olen melkein menettänyt toisen äidinkieleni venäjän, jota onneksi puhuin n. 10-vuotiaaksi saakka pääasiallisena kielenäni eli opin venäjän taas kunnolla kunhan tartun härkää sarvista. Ajattelin venäjästä luopuessani, että kun kerta asun Suomessa, puhunkin suomea. En kadu sitä yhtään, koska osaan nyt suomea jopa paremmin kuin osa syntyperäisistä suomalaisista. Osaan astua suomesta ikään kuin ulospäin, ja silti pidän nykyään myös suomea äidinkielenäni. Miksen pitäisikään, minulla on suomalainen kansalaisuus, osittain suomalainen identiteetti - ja minä kirjoitan suomeksi. Kuitenkin olen huomannut, että esimerkiksi vahvojen tunteiden ilmaisu on helpompaa venäjäksi, tai siis olisi, jos osaisin sitä tarpeeksi hyvin. Tietyt sanat merkitsevät minulle venäjäksi asioita kun taas suomeksi ne ovat vain sanoja. Ja myös toisin päin. En esimerkiksi osaisi ikinä kiroilla venäjäksi. Olen myös huomannut, että jos olen puhunut paljon venäjää, minun tulee ikävä suomea ja joskus toisinkin päin. Tämä on minusta (tai minulle) suurin osoitus siitä, että äidinkieli on tärkeää. Minulla on välillä sekä suomeen että venäjään _fyysinen_ kaipuu. Saatankin kotona vain hokea jotakin venäläistä kirjainta, jota ei suomen kielessä ole. Eihän tällaisia kaipauksia tule jos on yksikielinen ja asuu koko ajan Suomessa, silloin suomea ei välttämättä osaa arvostaa samalla tavalla.
Silti en harmittele yritysten enkunkielisiä nimiä. Minua ne eivät haittaa. Äidinkieli on osa identiteettiä, mutta kaikille se ei ole suuri osa. Ja tekstitykset elokuvissa taas on ainoa oikea tapa katsoa ulkomaalaista elokuvaa. Dubbaukset ovat hirviöitä ja pahimmissa tapauksissa muuttavat alkuperäistä teosta.
Dee, kiitos tosi hienosta kommentoinnistasi koskien äidinkieltä. Sinulla on suuri rikkaus ja etuoikeus olla osa kahden maan identiteettiä ja kahden kielen kulttuuria. Venäjä on hieno kieli ja soisin että Suomessa opiskeltaisiin venäjää enemmänkin varsinkin kun Venäjä on naapurimaamme ja varsin merkittävä kauppakumppanimme. Turismi sieltä Suomeen myös lisääntyy koko ajan ja olisi hienoa että heitä voitaisiin palvella myös venäjän kielellä. Englantiahan siellä kyllä jo hallitaan aika hyvin, varsinkin nuorten keskuudessa joten sillä Suomessakin jo pärjää.
PoistaNostit myös esiin tuon syvimpien tunteiden ilmaisun omalla äidinkielellä. Kansainvälisissä tehtävissä toimineena yli 20 kieltä äidinkielenään puhuvassa työyhteisössä, suurimpana puutteena koin juuri tuon sisäisten, syvien tunteiden ilmaisun vieraalla kielellä. Englanti oli työkielemme ja paikallisen maan, Papua Uusi Guinean, jossa on yli 800 eri kieltä,yleinen kauppakieli pitsin. Niillä kielillä työt sujuivat ja ns. small talk, mutta sisimpien tuntojen ilmaisuun oma äidinkieli olisi ollut parempi.
Oma maa, kieli ja kulttuuri ovat vahvan kansakunnan merkki ja siitä toivottavasti Suomessa pidetään jatkossakin kiinni vaikka monikulttuurisuus lisääntyykin.
Oi oi, suomen kieli on niin lähellä sydäntäni, että saan aina slaagin, kun jokin yritys, hanke tai projeksti nimetään englanniksi. Pahinta on ehkä se, että korkeakoulujen tutkimuskieleksi on vahvasti painottumassa englanti. Äidinkieli on ajattelun kieli, ja siksi myös tutkimus pitäisi voida tehdä omalla äidinkielellä. No, tämä nyt eksyi ehkä alkuperäisestä aihhestasi, mutta sainpas avautua!
VastaaPoistaMainitsit tuon korkeakoulujen tutkimuksen nykyisen suuntautumisen englanninkieliseksi ja paljolti myös itse opiskelu tapahtuu englanninkielisten kirjojen ja tutkimustulosten kautta. Se ihmetyttää kovasti koska etelä- ja Keski-Euroopassa opiskelukielenä on pääsääntöisesti kulloisenkin maan oma äidinkieli.
PoistaSama näkyy esimerkiksi EU-yhteyksissämme. Keski- ja etelä-Euroopan huippupoliitikot käyttävät maiden yhteisissä kokouksissa omaa äidinkieltään julkisissa puheissaan, mutta suomalaiset yrittävät selvitä keskinkertaisella englanninkielen taidollaan vaikka vallan hyvin voisivat puhua reilusti Suomea, tulkithan ovat käytössä joka tapauksessa.
Äidinkieli on tosiaan ajattelun kieli ja suurin yksittäinen kansakunnan edistyksellisyyden moottori. Suomi nousi aikoinaan hyvinvoinnin ja demokratian edelläkävijäksi juuri yhtenäisen kielensä ja kattavan, kaikille ilmaisen koulutusjärjestelmänsä ansiosta. Näistä meidän on pidettävä kynsin hampain kiinni tässä globaalissa maailmassa jossa vaarana on taantumus halutessamme olla hyväksyttyjä kansainvälisissä pöydissä.
Olemme suomalaisia, vaalikaamme siis suomen kieltä;)
Tuli korkeakouluista mieleen, mitä juuri maisteriksi valmistunut ystäväni selitti englannista tutkimuskielenä. Hän lukee kemiaa ja kuullemma kaikille termeille ei edes ole suomenkielistä nimeä. Niitä kyllä kuullemma väännetään, mutta kukaan ei käytä keinotekoisia sanoja, etenkään jos ei ole oppinut asiaa x nimellä y. Liekö ystäväni sitten aivopessyt minut vai ei, olen kuitenkin kirjoittaja eli kieli merkitsee minulle paljon mutta tutkimuksen tarkoitus on löytää vastaus tiettyyn kysymykseen. Kun se löydetään, se halutaan jakaa kaikkien kanssa. Tiedejulkaisut pyrkivät tavoittamaan mahdollisimman monia ihmisiä, jolloin engalnti on paras vaihtoehto.
PoistaVAIKKA tässä on iso vaikka omalla kohdallani. Ymmärrän, jos jollakin on kaipuu tutkia asiaa omalla kielellään. Itse harkitsin jossakin vaiheessa, että menisin lukemaan psykaa mutta yksi aineen hylkäysperusteista oli englannin runsas käyttö. MINÄ haluan opiskella ja ehkä joskus tutkiakin suomeksi. Tai venäjäksi, jos opin sen vielä tarpeeksi hyvin. Suomeksi mieluumin tällä hetkellä. Mutta on niitä, jotka eivät välitä - kuten jo sanoinkin aiemmin, äidinkieli ei ole kaikille Maailman Tärkein Asia tai edes kovin suuri identiteetin rakennusosa. Minulla on monia ystäviä, joita ei kiinnosta tippaakaan kansalaisuutensa. Toki on hyvä osata arvostaa kieltään - että juuri sitä omaa kieltään saa käyttää jne mutta turha sitä on tyrkyttää niille, jotka välittävät muista asioista. Sama asia kuin että me kirjallisuuteen hurahtaneet ajattelisimme, että kaikkien mielestä lukemisen pitäisi olla maailman kehittävin ja tärkein asia.
Dee, kiitos pitkästä ja perustellusta mielipiteestäsi. Itsekin perehdyn asioihin mieluummin suomenkielellä kuin englanniksi koska se ei kuitenkaan itselläni ole niin vahva että esimerkiksi tieteellinen teksti avautuisi täysin vieraalla ts. englanninkielellä. Mutta toinen puoli on juuri tuo laajan lukijakunnan tavoittaminen mikä suomenkielellä on mahdottomuus.
PoistaTuosta "ihan sama"-sukupolvesta kommentoin sinun toiseen viestiisi tarkemmin, mutta siinähän ei ole kyseessä ainoastaan suhtautuminen kieleen vaan myös suomalaisuuteen yleensä.
Olet ottanut tärkeän asian esille. Itse ole korostanut äidinkielen tärkeyttä blogissani aika ajoin. Vastahan oli kansaivälinen äidinkielen päiväkin.
VastaaPoistaMarja-Leenan kirjahylly
Marleena, kiitos kommentistasi:) Koen että nykyaikana täytyisi entistä kiivaammin tuoda esiin omat juuret ja kulttuuri ja ennen kaikkea arvostaa noita asioita. Maailma tulee koteihimme television ja internetin kautta joka tapauksessa ja ellemme me puolusta omaa identiteettiämme niin meillä on kohta kasvanut sukupolvi joka sanoo:"Ihan sama".
VastaaPoistaHaha, olisi pitänyt lukea pitemmälle ennen kuin vastasin aiempaan kommenttiin.
PoistaMinä olen ihan sama -sukupolvea, mutta välitän kielestä harrastukseni ja kansalaisuuksieni takia, kuten jo sanoinkin. Ja sanoin senkin, että varmaan lähes kaikki ystäväni ajattelevat, että ihan sama. Näen että tämä "ihan sama" on osa heidän identiteettiään samalla tavalla kuin minun välittämiseni on osa omaani. Ystäväni määrittävät itsensä muiden asioiden kautta ja tuntevat samankaltaisuutta muiden asioiden kautta. Edelleenkään en kiellä, etteikö olisi syytä olla kiitollinen vapaudesta käyttää omaa äidinkieltään mutta on monia muitakin asioita, joista pitäisi olla kiitollinen mutta joita pidämme itsestäänselvyytenä. Vaikkapa puhdas vesi.
"Ihan sama" ei ole pahin asia, mikä voi tapahtua - etenkin kun se varmasti tapahtuukin. Maailma pienenee päätöntä vauhtia ja he, jotka välittävät, löytävät uusia tapoja olla ylpeästi suomalaisia. Sitä paitsi "ihansamatkaan" eivät (ainakaan vielä! :D) sano olevansa eurooppalaisia tai telluslaisia vaan ihan vain suomalaisia.
Dee, hyvä pointti. Tämä "ihan sama"-sukupolvi on tosiaan laajempikin käsite, ei vain suomalaiseen identiteettiin liitettävä välinpitämättömyys. Pelkona mielestäni on se että tällainen asenne leviää kaikkeen välittämiseen ja yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen ja sen seurauksena eriarvoistuminen vain kasvaa puhumattakaan nuorten itsensä syrjäytymisestä kokonaan.
PoistaNyt vielä turvaverkot jotenkin kestävät, mutta tätä menoa ne katoavat piankin ja esimerkiksi eläkkeemme eivät ole enää lainkaan varmoja tulevaisuudessa.
Passiivisuus on mielestäni pelottavaa, se kielii ennen kaikkea lamaannuksesta ja tulevaisuudentoivon menettämisestä ja näköalattomuudesta. Siihen pitäisi kiireesti puuttua, tavalla tai toisella.
Hassua, minusta nimittäin näyttää että oma ikäluokkani on kiinnostuneempi politiikasta kuin esim. äitini ikäiset. Äitini ja hänen miesystävänsä eivät edes äänestä ja meidän koulussa presidentinvaalien aikaan ei yksinkertaisesti voinut kävellä käytävällä kuulematta edes kerran jonkun ehdokkaan nimeä. Toisaalta nykyisin ei kuuluta puolueeseen, mikä oli kuullemma ennen hyvinkin suosittua. Riittääkö pelkkä äänestäminen, pitäisikö tehdä enemmän?
PoistaEhkä on niin - toivon, että on niin - että välinpitämättömyys ei ole kiinni iästä, jolloin tulevaisuus ei ole niin pelottavaa. Koska passiivisuus on aika ahdistavaa. Itsekin olen passiivinen tukien suhteen, mikä on älytöntä, koska Kela ja sossu ovat ainoat paikat, joista saan tällä hetkellä rahaa. Minulla oli 17-vuotiaana kunnon sotku sossujen kanssa, enkä tehnyt asialle mitään vaikka olisin kuullemma voinut tehdä vaikka mitä valituksia. Ehkä olen nyt vähän vanhempana vähän fiksumpi. Vaikka ei sekään ole fiksua, että yksin asuvalle alaikäiselle ei myönnetty sentin senttiä jonkun (byrokratisen syyn takia?).
Onneksi edes osa nuorista on aktiivisia ja minusta se että antaa äänensä vaaleissa on tosi merkittävää, sillähän osaltaan vaikutetaan siihen mihin suuntaan Suomea seuraavat neljä vuotta johdetaan. Jos minulla valta ja rahaa olisi, toteuttaisin kansalaispalkan kaikille Suomen täysi-ikäisille kansalaisille, 1000 euroa puhtaana käteen. ei tarvitsisi kenenkään kulkea hattu kourassa luukulta luukulle rahaa anelemassa. Jokaisella olisi mahdollisuus elää ihmisarvoista elämää. hankkia vaikka pieni maapaikka ja ryhtyä luomuviljelijäksi;) Väite, etä sittenhän kukaan ei enää tekisi töitä tai kouluttautuisi ei minusta pidä paikkaansa. Se vain mahdollistaisi niiden asioiden tekemisen ilman stressiä toimeentulosta. Tuo raha ei muuten vähenisi vaikka menisi töihinkin, joten muutaman tunnin työ viikossa lisäisi kuitenkin kokonaisrahamäärää eikä vähentäisi perusosaa niinkuin nykyisin. Mutta kun en voi sitä toteuttaa niin toivon että joku taho siihen todella tarttuisi.
PoistaOlipa muuten siistiä, kun aloin kirjoittaa kommenttia, sinulla oli se talvinen tausta blogissa ja kun julkaisin kommentin, tulikin kesä. :D
VastaaPoistaJuu, vaihtelen näitä taustoja nyt vähän fiiliksen mukaan;) Eiköhän se talvi ala taittua kevääseen jo sielläkin. Valo ja lämpö lisääntyy, mikä on tosi mahtavaa.
Poista