EKSYNEEN MUISTIKIRJA

Selja Ahava: Eksyneen muistikirja, Gummerus 2010

Selja Ahavan kauniin surumielinen ja herkkä esikoisteos muistutti itseäni jälleen siitä, miten kiitollinen saan olla muistoistani ja muististani, jotka edelleen muodostavat ehyen ja ymmärrettävän kokonaisuuden elämässäni.

Toisin on kirjan päähenkilön, Annan, elämässä.

” Aika oli hajonnut Annan käsiin. Se levisi kuin tilkkupeitto polvilla, kaikki palaset samankokoisina ja yhtä etäällä toisistaan. Niitä palasia Anna sitten ihmetellen katseli, pystymättä löytämään mitään suurempaa logiikkaa.”

Milloin muistin hapertuminen oli alkanut ja miksi? Kirja koostuu elämän palasista. Pienistä kirkkaista muistamisen hetkistä. Yksittäisistä esineistä ja väreistä, joita Anna kirjaa muistikirjaansa jo nuorena vaimona saarella asuessaan yhdessä rakkaan puolisonsa, Antin, kanssa. Antti kuolee yllättäen ja Anna jää lapsettomaksi leskeksi. Silloin muisti ja muistot alkavat murentua kiihtyvällä tahdilla ja Annan elämän palaset eriytyvät entisestään.

” Tilkkupeittoa katsellessaan Anna oli yhdestä asiasta aika varma. Alussa oli saari. Jossain siellä alapuolella se oli. Ja sinne hän yritti palata, kun muu ympärillä meni sekaisin tai lensi tiehensä.”

Hetkelliset muistot Lontoosta ja Thomasista päättyvät loputtomaan kävelyyn ilman määränpäätä tai pysyvää kotia seuranaan vain lapset. Kuusi mielikuvituslasta, joita Anna hoivaa ja kuljettaa mukanaan sumentuneessa mielessään ja matkalla, joka lopulta päättyy Heathrown lentoasemalle muiden kodittomien joukkoon. Siellä hän viimein hyvästelee lapsensa ja lähettää heidät ”kotiin”, taivaan tuuliin.

” Kului päiviä, sitten viikkoja. Mitä pitempään Anna kulki, sitä hiljaisemmaksi hän kävi. Tätä kohti hän oli ollut matkalla koko ajan. Ensimmäisten viikkojen jälkeen lauseet hänen päässään vaimenivat, eikä hän miettinyt enää Thomasia eikä Lontoota, eikä näkemiään asioita, ei kelloa, ei olohuoneeseen suunniteltua remonttia. Anna lakkasi lukemasta kylttejä ja kaupunginosien nimiä, postikoodeja, mailimerkkejä; hän käveli ulos Lontoosta ja kadotti suuntavaistonsa, kunnes tajusi jonkin ajan päästä olevansa takaisin Thamesin varrella. Anna ajatus hiljeni ja askel keveni, ja se oli hyvä.”

Kirja ja Annan tarina käynnistyy suomalaisesta hoitokodista ja kohtaamisesta Jumalan kanssa. Kuka Jumala todellisuudessa oli, se jää arvoitukseksi.

”Anna oli jo vanhus, kun Jumala vihdoin palasi. Ruusukummun vuodeosaston huone 12:n ovi aukesi, ja sisään työntyi valtava kultainen kukkapuska.

-  ”Mitä tyttö, Jumala hymyili ja käveli suoraan sängyn luo. 
Anna kohottautui istumaan ja katsoi tulijaa.Vähäpä oli Jumala muuttunut.”

Hieno lukukokemus ja tarpeellinen muistutus elämän katoavaisuudesta. Mitä minä muistan? Mitä haluan muistaa ja mitä unohtaa? Miten muut muistavat minut ja mistä?

”Miksi jotkut hetket jäivät mieleen ja toiset katosivat? Oliko mieleenjääneissä jotain erityistä, vai katosiko juuri unohdukseen jotain, mikä olisi ratkaissut kaiken?

Lisää arvioita kirjasta:

Kustantajan sivut

Ilselä

Kiiltomato