Kerroin eilisessä tekstissäni oman
esikoiskirjani syntyidean. Näin siis selvästi mielessäni kuvan
junasta, joka matkasi kesäisessä maaseutumaisemassa. En kuitenkaan
vielä siinä hetkessä tiennyt mihin tuo kuva liittyi. En edes sitä,
että kirjoittaisin sen innoittamana kokonaisen kirjan. Siitä näystä
käynnistyi kuitenkin Miian tarina vaikka muokkauksen myötä junan
merkitys itse tarinassa jäikin melko vähäiseksi.
Miten oma tarinasi yleensä käynnistyy?
Onko lähtökohtana joku kuva, ajatus, teksti tai joku muu? Miten
hyödynnät tuota alkuideaa kirjoittaessasi ja säilyykö se mukana
lopulliseen versioon muuttumattomana, muokattuna vai putoaako
kokonaan pois?
Se vaihtelee paljon. Se voi olla yksi ajatus, yksi sana tai jokin "entä jos" -tyyppinen idea (entä jos vanha konsepti X olisikin päinvastoin tai jos maailmasta puuttuisi Y).
VastaaPoistaVisuaalinen se ei kuitenkaan ole, vaan verbaalinen. Ei ainakaan tule mieleen yhtään puhtaasti visuaalista ideaa. Niinpä jos luen vaikka aikakauslehteä, idea voi tulla tekstistä, mutta ei oikein kuvasta.
Olen kyllä visuaalinen ihminen, mutta jos näen jotain visuaalisesti houkuttelevaa tai inspiroivaa, tulee ajatus tehdä siitä kuvataidetta, ei kirjoittaa. Joku haikuruno voi myös syntyä visuaalisesta lähteestä, mutta ei romaani tai novelli. Myöskään musiikki ei ole muistaakseni saanut aikaan minulla mitään ihmeellisiä inspiraatioita.
Yleensä idea säilyy tosi hyvin alusta loppuun asti. Kerran tosin yhdestä romaanista, josta piti tulla scifiä, tuli ei-scifiä samasta aiheesta.
Itselläni visuaalisuus on merkittävä osa idean syntymistä. En harrasta piirtämistä enkä maalaamista joten luovuus syntyy pelkästään kirjoittamalla.
PoistaKirjoitusprosessin aikana näen tapahtumat, esineet ja asiat elokuvanomaisesti mielessäni ja aika usein nämä liittyvät johonkin aiemmin näkemääni tai kokemaani juttuun.
Runot tosiaan ovat hiukan erityyppistä luovaa kirjoitusta ja sen innoittajana on ainakin itselläni kuva tai kokemus jostakin konkreettisesta jutusta, esimerkiksi luonnosta. Sen sijaan musiikki ei itsellänikään ole merkittävässä roolissa kirjoitusprosessin aikana eikä yksikään tekstini ole syntynyt musiikin innoittamana.
Pohdinkin tätä samaa aihetta blogissani jossain vaiheessa. Minunkin ideani ovat Marken tapaan yleensä aika visuaalisia, olen muutenkin sellainen, että ajattelen ja pohdin asioita paljon mielikuvina. Toisinaan tarinan idea voi saada alkunsa myös jostakin sanasta, esim. nimi, joka sopisi otsikoksi. Harvemmin tämä nimi kuitenkaan jää lopulliseen tekstiin, mutta se saattaa antaa alkusysäyksen. Usein myös tietynlainen henkilöhahmo vain putkahtaa mieleeni ja alan rakentaa tarinaa hänen ympärilleen. Yleensä kuitenkin konteksti ja miljöö ovat olemassa ennen henkilöhahmoa!
VastaaPoistaOma kirjoittamiseni on lähes aina henkilölähtöistä vaikka jokin yksittäinen tapahtuma tai näkymä käynnistääkin kirjoitusprosessin. Minulle henkilöt ovat tärkeitä ja keskeinen osa tarinaa kuten sinullakin. Tarina siis pääsääntöisesti rakentuu henkilöhahmojen ympärille.Toinen merkittävä seikka on ympäristö ja alkuasetelma. En pysty kirjoittamaan henkilöitä "ilmaan" vaan heidän täytyy konkreettisesti kuulua johonkin, olla osa jotakin yhteisöä tai paikkaa. Koen esimerkiksi paikan tai ympäristön voimakkaasti ja kaikin aistein vaikka kaikki kokemani ei sitten lopullisessa tekstissä ilmenisikään. Aistillisuus on merkittävä osa tekstejäni; maku,tuoksu,kuulo,näkö,tunto.
PoistaMinä toivoisin, että omatkin ideani saisivat alkunsa nimenomaan henkilöstä, kuten Markella. Sillä tavoin saisin tekstiini enemmän syvyyttä ja henkilöiden motiivit ja uskottavuus paranisivat.
VastaaPoistaNyt tarinani saavat aina alkunsa juonesta. Tai oikeastaan vain jostakin juonen sivupalasesta, yhdestä kohtauksesta. Sen ympärille alan sitten rakentaa tarinaa ja teemaa, mikä ei ole helppo lähtökohta. Silloin sitä ikäänkuin väkisin yrittää pakottaa teeman ja henkilöt "jonkinlaisiksi" tms. jotta saisi tuon yhden alkuperäisen idean ja juonenpätkän pysymään tekstissä.
Pohdit hyvin tekstin teemaa, juonta ja miten tarina lähtee kehittymään. Mielestäni yksittäinen kohtaus tai tapahtuma on ihan hyvä lähtökohta tarinalle, mutta kuten kirjoitit, se vaatii paljon työstämistä riittääkseen kantamaan niin henkilöt kuin itse tarinankin loppuun saakka. Kevään postauksissa käsittelen enemmänkin juuri näitä tilanteita ja koitan löytää kanssanne vastauksia joihinkin ongelmallisiin tilanteisiin. Itse olen kokenut hyväksi ratkaisuksi mennä henkilön nahkoihin ajatusten tasolla vaikka en kaikkea ylös kirjoittaisikaan. Siten löydän uskottavia toimintamalleja ja jännitettä tarinaan. Teemat saattavat avautua vasta myöhemmin enkä keskity aluksi niihin vaan pelkkään juoneen ja jännitteeseen. Teemat tulevat mukaan kuin huomaamatta koska alitajuntamme työstää niitä kuitenkin koko prosessin ajan.
PoistaMinulla ideat saavat alkunsa sanasta, kuvasta, mieleen nousevasta kuvasta, tunteesta, repliikistä... melkein mistä vain, mutta yleensä se on aina jotain tosi pientä, mistä koko homma lähtee liikkeelle. Ja kuten Markella, alkusysäys saattaa joskus jäädä valmiissa tekstissä tosi pieneen rooliin. Ja usein, kun se jokin pieni juttu sysää tekstiä liikkeelle, en ollenkaan tiedä, mitä tuleman pitää, vaan tajuan kirjoittavani jotain erillistä tarinaa usein vasta sitten, kun sitä on jo sivu tai puoli sivua käsin kirjoitettuna.
VastaaPoistaKoen huikean suurta iloa ja suoranaista haltioitumista silloin kun jokin pikkujuttu käynnistää suuren tarinan, siis suuren tässä omassa pienessä maailmassani;) Harvoin suunnittelen tekstiä etukäteen kovinkaan pitkälle. Ehkä juuri ranskalaisin viivoin sanoja tai tunnetiloja, joita sitten tekstin edetessä käytän mahdollisuuksien mukaan hyödyksi. Minulle alku ja loppu ovat tärkeitä ja niiden tulee olla jollakin tavalla valmiina mielessäni ennen kuin aloitan varsinaisen kirjoitusprosessin.
VastaaPoistaAlussa oli meri. Lämmin meri ja kivinen ranta. Pyöreitä kiviä, joista tarttui vaatteisiin harmaata pölyä.
VastaaPoistaTai oikeastaan alussa olivat viime kesän kuumat yöt, jotka vietin istuen parvekkeella yöpaita päällä ja kirjoittaen itsestäni ulos kaupunkia, jonka tiesin joutuvani jättämään pian taakseni. Ei siitä pitänyt syntyä kuin muutama sivu.
Useimmin tarinat lähtevät liikkeelle muutamasta sanasta, tilanteesta, tunnelmasta. Kuten Rooiboksella. Jostain aivan pienestä, joka saattaa asustella muistikirjan sivuilla pitkiäkin aikoja, ennen kuin tiedän, mihin kaikki saattaisi johtaa.
Kuulostaapa kauniilta ja tunnelmalliselta;) Totta on juuri tuo tunnelmasta inspiraationsa saava uuden, luovan prosessin käynnistyminen, josta sitten voi syntyä mitä tahansa; runoa, novellia tai kokonainen romaani.
PoistaPidin todella paljon edellisestä postauksesta missä kerroit miten Miian tarina syntyi. Itselläni ei ole selkeää yhtä hetkeä milloin tarina syntyi. Se oli enemmänkin sitä että jo teininä mietin usein että haluaisin lukea kirjan missä tapahtuu asia X. Nykyään ideat tulee mielikuvista. Ei niinkään sanoista.
VastaaPoistaKiitos. Itsekin koin tuon tarinan lähtötilanteen ja koko kirjoitusprosessin aina uudelleenkirjoitukseen ja muokkaukseen saakka erikoisena, lähes ylimaallisena tapahtumana. Itsellenikin siis ainutlaatuisena.
PoistaMielikuvat ja kokemukset ovat usein omien tekstienikin lähtökohtana ja pääsääntöisesti tarinani lähtevät liikkeelle henkilöhahmojen kautta. He tavallaan syntyvät ja muuttuvat eläväksi mielessäni ja sitä kautta tarina muotoutuu heidän ympärilleen.