Mikä on se pieni ero näiden kahden kirjailijatyypin välillä vai onko sitä lainkaan?
Pieni ajatusleikki: Annetaan esim. HS:n arvosteluraadin luettavaksi niin nimekkäiden kirjailijoiden ja kustantamojen kuin vaikkapa omakustanne- tai pienkustannekirjailijoiden käsikirjoituksia ilman kustantamotunnuksia tai kirjailijoiden todellisia nimiä. Mahtaisikohan suosikkilistalla olla pelkästään suurkustantamojen käsikirjoituksia vai olisiko odotettavissa varsinainen kirjallisuuspommi tuntemattomien ”mukakirjailijoiden” vallatessa kärkisijat. Ehkäpä niin ei kävisi, mutta tahdon tällä pohdinnalla herättää lukijoita pohtimaan lukutottumuksiaan ja sitä:
MITKÄ SEIKAT VAIKUTTAVAT LUETTAVIIN KIRJAVALINTOIHIMME?
Itse olen ainakin sortunut lukemaan ja ostamaan kirjoja, joiden kirja-arviot ovat olleet luettavissa erilaisissa foorumeissa ja jotka ovat siten saaneet runsaasti näkyvyyttä mediassa. Harvoinpa kirjakauppojen esittelypöydillä on esillä pienkustantamojen kirjoja. Johtuuko se siitä että pienkustantamot eivät markkinoi kirjojaan riittävästi vai onko kyse todellakin pelkästä rahasta ja voittomarginaaleista.
Olisipa todella virkistävää mennä kirjakauppaan, jossa myyntihyllyissä olevat kirjat olisivat kaikki persoonallisissa kansissa, ilman kustantamo - tai kirjailijan nimitunnuksia. Vain kirjan takakansi paljastaisi kirjan genren ja antaisi suuntaviittoja sisällöstä.
Kyseinen ajatusleikki ei poissulje kustannustoimittajien arvokasta työtä. Heillä on ammattitaito ja kokemus karsia pois käsikirjoitukset, jotka eivät täytä julkaistaville kirjoille asetettuja vaatimuksia.
Kyllähän se on mahdollista ja varmaan todennäköistäkin että jotkut kirjat myyvät pelkillä nimillä. Itse pyysin joululahjaksi Liian lyhyttä hametta vain koska sen on tehnyt Oksanen. Ilman hänen nimeään olisin ajatellut, että taasko joku femakko tuossa itkee. Paitsi että itkuksihan se meni kirjan lopussa; runot itsessään olivat hyviä.
VastaaPoistaOnko se kuitenkaan paha asia, että kirjat myyvät nimellä? Nimi voi usein olla tae laadusta. Ainakin kirjailijan nimen avulla löytää kirjoja, joista todennäköisesti pitää.
Täytyy myöntää, että minulla on ennakkoluuloja omakustanteita kohtaan. (Pasi Ilmari Jääskeläinen on uusimmalla romaanillaan kyllä tappanut ennakkoluulojani aika hyvin, aloittihan hän omakustanteella.) En kuitenkaan koskaan katso kustantamomerkkiä, koska yhtä lailla nekin voivat olla paskoja. Muutenkaan en juurikaan osta kirjoja vaan lainaan ne kirjastosta. Sen teen syöttämällä hakuun minua kiinnostavia aihepiirejä ja valitsen kirjan kirjalistasta, en kannen, kirjailijan tai kustantamon perusteella. Toivottavasti en ikinä opikaan tutkimaan mitään noista kirjanvalitsemismielessä.
Dee, kirjastot ovat todella hyviä ja tarpeellisia lukuharrastuksen ylläpitäjinä. Nuorena käytin kirjastoa viikoittain ja silloin luinkin huomattavasti enemmän. Ehkäpä tämä liikkuva elämäni viime aikoina on vaikuttanut sen, että en oikein pysty kirjaston palveluja käyttämään ja sen vuoksi helposti poikkean kirjakauppaan ja ostan jonkun mielestäni varman kirjan, jonka kirjoittajasta olen kuullut aiemmin ja jota on kehuttu. Kirjathan ovat suhteellisen kalliita enkä siksi malta ostaa täysin tuntemattoman kirjailijan kirjaa. Toki netissä tutustun eri kustantamojen tarjontaan, mutta lähinnä ne ovat näitä uutuuskirjoja. Vanhimpiin tutustun vain jos olen niistä kuullut tai lukenut esittelyjä. Siis ikävä kyllä kuulun siihen lukijakuntaan joka katsoo ensin kirjan kirjoittajan, sitten takakansitekstin ja lopuksi kustantamon. Kustantamo ei omissa valinnoissani ole ensisijainen peruste kirjan hankintaan. Toisaalta harmittaa että en pysty käyttämään kirjaston palveluja ja siten tutustua myös itselleni vieraimpien kirjailijoiden tuotantoon. Kokisin varmasti monta positiivista yllätystä ja elämystä. Jospa jatkossa siihen tulee parempi mahdollisuus.
VastaaPoistaOhhoh, en näköjään edes ajatellut että kaikilla ei välttämättä ole mahdollisuutta ravata kirjastossa aina kun huvittaa.
VastaaPoistaItse ostaisin mielelläni kirjoja, omissa kirjoissa on eri lailla ihanaa tunnelmaa kuin lainatuissa. Rahaa ei kuitenkaan ole tässä elämäntilanteessa paljon ja minusta olisi muutenkin typerää ostaa kirjoja kun voi käydä kirjastossakin. Hyviksi todettuihin kirjoihin sen sijaan sijoitan oikein mielelläni.
Täytyy muuten lisätä vielä poikkeus sääntöön: löysin yhden lempikirjoistani siten, että ostin sen kannen perusteella. Että näin. :D
Dee, joskus on ihana kokea kiva yllätys siellä, missä sitä ei odota, vaikka kirjassa;D Olen sillä tavalla hiukan hassu, että jos minulla on 30 euroa ylimääräistä rahaa niin hankin mieluummin kirjan kuin jotakin muuta. Minulle kirjat merkitsevät tavallaan pysyvyyttä. En voi kuljettaa koko kotia mukanani, mutta kirjoja kyllä. Saatan lukea samat kirjat useaan kertaan ja Suomessa on ihana laittaa kaikki kirjat esille kirjahyllyyn tai vaikka lattialle pinoihin, kunhan ne ovat näkyvissä ja lähellä;) Toisinaan olen lainannut kirjan kirjastosta ja jos olen ihastunut siihen ostan sen seuraavassa alemyynnissä itselleni joka tapauksessa, vaikka pehmeäkantisena.
VastaaPoistaSait minut ajattelemaan tätä aihetta niin paljon, että täytyy palata vielä kerran kommentoimaan. Olen nyt kyllä ajatellut itsestäni turhan kauniisti: kansi todellakin vaikuttaa päätökseeni. Tajusin sen vasta nyt, kun kommentoin Lukuhoukan blogissa etten olisi ikinä lainannut hänen juuri lukemaansa kirjaa sen hirvittävän kannen takia. Ihan hyvä jatkossa tiedostaa tämäkin.
VastaaPoistaNiin, no, toisaalta kyllä rahaa löytyy siihen mihin sitä oikeasti haluaa käyttää, kohtuuden nimissä ainakin. Itse en vain näe kirjojen ostamista tarpeellisena mutta sen sijaan minulla on pieni pakkomielle omistaa kaikki levyt, jotka olen todennut hyviksi.
Dee, eläköön se pieni keräilijä meissä;D Aloin oikein itsekin vielä miettimään tuota kirjankansiasiaa. Vaikka se ei varsinaisesti vaikuta ostopäätökseeni niin kyllä kaunis/mielenkiintoinen kansi edesauttaa tarttumaan kirjaan esim. kaupan esittelypöydässä. Onko kansissa ja niiden laadussa sitten merkittäviä eroja kyseessä ollessa joko suuri, tunnettu kustantamo tai omakustanne/pienkustantamo? Minusta onnistuneita ja vähemmän onnistuneita kansia on kaikissa. Mikäli oma kirjani joskus julkaistaan, haluaisin itse vaikuttaa kannen valintaan. Minusta kannen pitäisi jotenkin ilmentää kirjaa ja tietenkin herättää mielenkiintoa. Pidän itse kannesta jossa on ymmärrettävä kuva joka viittaa itse kirjan sisältöön jollakin tasolla. Mieleen tulee nyt viimeisimmän lukemani kirjan kannet: Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät, jossa oli mielestäni erittäin onnistunut kansi tunnelmaltaan ja viittaus keskeiseen sisältöön.
VastaaPoistaMinä en katso kustantamon nimeä oikeastaan lainkaan. Sen verran kyllä, että oikean kustantamon kirja vakuuttaa omakustannetta enemmän, mutta ei ole väliä, onko Tammi, WSOY vai Kustannustalo Appelsiinipuu, josta en ole koskaan kuullut. Jos olisin kuullut jonkin tietyn kustantamon kirjoista haukkuja, sitten se voisi vaikuttaa, mutta en ole. Joillain pienkustantamoilla on tosin se, että kaikki kirjojen kannet näyttävät todella kotikutoisilta, eikä se voi olla vaikuttamatta siihen, millaisen mielikuvan siitä saa.
VastaaPoistaOmakustannetta koskee tosin hieman enemmän ennakkoluuloja, kuin oikean kustantamon kirjaa, mutta jos kirja on saanut hyvät arvostelut tai vaikuttaa muuten hyvältä, ei se missään nimessä estä ostopäätöstä. Juuri pari viikkoa sitten tilasin pari omakustannetietokirjaa, jotka ovat erinomaisia. Hyllystäni löytyy myös omakustanneromaaneita ja -keittokirjoja, ehkä jotain runojakin, en ole aivan varma. Lisäksi on jotain "käytännössä omakustanteita" eli kirjoja, jotka on julkaissut kirjoittajan oma kustannusyhtiö.
Kirjailija saa yleensä vaikuttaa kannen valintaan jonkin verran. Romaanini kannen valitsin ihan itse, se oli tuttavani tekemä lasimaalaus ja onnekseni hän antoi luvan sitä käyttää. Tietokirjojeni kohdalla olen aina saanut ehdotuksen, ensimmäinen oli oikeastaan heti tosi kiva, siihen tehtiin vain pieniä viilauksia. Toinen oli sekin pääpiirteissään ensiluonnoksella hyvä ja kolmannesta sain nähtäväkseni kaksi ideaa, joista toisesta en pitänyt yhtään, mutta toinen oli hyvin lähellä omaa visiotani ja siitä saatiin muutaman luonnoksen kautta oikein hyvä.
Maija, suhteeni kustantamoihin on samansuuntainen kuin sinulla. Ensisijaisesti osto/lukupäätökseeni vaikuttaa se, millaisen arvion kirja on muilta lukijoilta/kriitikoilta saanut. Tässä tuli myös mieleeni kirjan nimen merkitys. Usein se jo antaa viitteitä kirjan genrestä. Varsinkin dekkarit ja historialliset kirjat leimautuvat mielestäni jo nimessä genreensä ja kansikuva vahvistaa sen. Varsinkin ns."korkeakirjallisuus", arvostettu kaunokirjallisuus, jonka sanoma on osittain kätkettyä ja monitasoista, viittaa usein jo nimellään ja kansikuvallaan teemoihinsa. Ne ovat enemmän tulkinnanvaraisia ja lukija löytää niistäkin ehkä kätkettyjä viestejä, mikä mielestäni on myös yksi kirjan mielenkiinnon herättäjä.
VastaaPoistaOlet onnekas kun olet saanut julkaistua jo useita, erityyppisiä kirjoja ja olet voinut myös itse vaikuttaa kansikuviin. En ole lukenut "Maijan ilmestyksiä"-kirjaasi ja hienoa että aihe löytyi lähipiiristä ja vielä taideteoksena! Kansi on mielenkiintoinen valinta sillä se jättää tosi paljon lukijan mielikuvituksen varaan. Pelkän kannen perusteella ei voi tietää millaisesta kirjasta on kyse. Mielikuvitusmaailma tulee itselläni ensimmäisenä mieleen, sen paremmin itse teosta tuntematta.
Summa summarum; kaikki osa-alueet kirjan julkaisussa ovat mielestäni merkittäviä ja osaltaan ratkaisevat ostopäätöksen. Silloin myös ulkonäköön tulisi panostaa ja viimeistelyn edesauttaa kirjan suosiota. Hyvä kansi on valtti kaupan esittelypöydässä, vieraammallakin kirjailijalla.
Ai, täällä on keskusteltu kirjan kansista :)
VastaaPoistaItse en välitä kirjojen kansista siinä mielessä että se vaikuttaisi siihen lainaanko kirjan vai en, olenkin viime aikoina lukenut kirjoja, joissa on karsea kansi. Valitsen kirjat yleensä ensimmäisen sivun perusteella: vaikka kansi olisi kauhea, mutta teksti vaikuttaa hyvältä, lainaan sen. Suosittelen tätä ensimmäisen sivun taktiikkaa.
Omakustanteissa tosiaan on yleensä huonomman näköiset kannet kuin suurempien kustantamoiden kirjoissa, ei toki aina, mutta ne ovat monesti harrastelijamaisen näköisiä. Monesti myös fontti on kauheaa ja epäluettavaa. Kerran törmäsin kirjaan jossa oli hädin tuskin marginaaleja, eikä se edes tainnut olla omakustanne, vaan jonkin sortin puoliomakustanne.
Kuten Maija tuolla aiemmin sanoi, omakustannetta kohtaan tuntee enemmän ennakkoluuloja, mutta ei se minua varmasti estäisi lainaamasta, jos kirja vaikuttaisi muuten hyvältä ja olisin kuullut siitä kehuja... Tosin, täytyy myöntää, etten ole tainnut lukea yhtään (kauno)kirjaomakustannetta, selaillut vain. Mutta kyllä sillä kustantamon merkillä on muuten minull väliä, itse esim. kierrän yleensä Liken kirjat kaukaa, koska he julkaisevat sen tyylisiä kirjoja, mitä en itse juuri lue.
B.N., Täällä on nyt keskusteltu vähän kaikesta mikä liittyy aiheeseen iso/tunnettu kustantamo versus pienkustantamo/omakustanne. Keskusteluissa on tullut ilmi, mitä seikkaa myös oma kommenttisi tukee, että omakustanteen on melko vaikea tavoittaa samaa julkisuutta/yhtä suurta lukijakuntaa kuin muuten nimekkään kirjailijan tai kustantamon. Mutta esim. kuuluisan kirjailijan omakustanne tai kirjan ilmestyminen jonkin vähemmän tunnetun kustantamon kautta ei välttämättä vaikuta kirjan myyntiin tai tunnettuuteen negatiivisesti.
VastaaPoistaOmakustanteen taiteellisesta tasosta niin ulkoisesti kuin sisäisestikin voidaan varmasti olla montaa eri mieltä. Suurimpana ongelmana koen omakustanteen kohdalla sen, että tekstiä ei välttämättä arvioi niin sisällöllisesti kuin oikeinkirjoituksenkaan osalta kukaan ammattitaitoinen, kirjan kustantamiseen perehtynyt henkilö. Toki arvioita on syytä olla useita oli sitten kustannustapa mikä tahansa.
Huomisessa postauksessani tuon esiin kustantamoasiaa enemmänkin. Lähinnä halusin tällä postauksella saada esiin mielipiteitä itse kirjailijan arvostuksesta eri kustantamojen valossa. Minua harmittaa se, että myös itse suhtaudun omakustanteeseen varautuneesti. Oletan ensimmäiseksi, että käsikirjoitus ei ole kelvannut kenellekään "oikealle kustantamolle" ja siksi se on kustannettu itse omin kustannuksin. Samallahan se kertoo myöskin suhteestani itse kirjailijaan. En tavallaan anna hänelle mahdollisuutta yllättää itseäni positiivisesti. Siksi heitin esiin ajatuksen kaikkien kirjailijoiden asettamisesta samalle viivalle suhteessa lukijaan. Siten kaikki voisivat voittaa ja yllättää ja myös tuntemattomat pääsisivät esiin.
Voihan kyseessä olla myös kirjailijan oma valinta; hän ei tarjoakaan käsikirjoitusta millekään kustantamolle vaan haluaa tehdä kaiken itse.
Okei, tämä aihe saisi pikkuhiljaa jättää minut rauhaan. :D
VastaaPoistaTajusin senkin, että välitän kyllä kustantamoista. En siis jostakin tietystä vaan että kirjan on julkaissut kustantamo. Omakustanne ei kelpaa, ja pidän jostain syystä e-kirjojakin huonompina. Mitäköhän tämä pelleily on?
Jääskeläisen Salakäytävien kansi on mielestäni yksi parhaimmista kansista ikinä! Paras osa on ehkä päärynä. Välitön ajatus oli "Mitä helvettiä?" ja miten päärynä lopulta liittyy kaikkeen, se on mahtavaa!
Dee, viittaan aiempaan kommenttiini liittyen omaan miettimiseesi omakustanteen ja e-kirjan asemaan omassa arvostuksessani. En tiedä miten sitten toimin jos en todellakaan löydä kustantajaa kirjalleni. mielestäni se ansaitsisi tulla julkaistuksi ja sitten on vain päätettävä nöyrtyykö omakustanteeseen. Silloin tosin kirja jäisi vain pienen piirin tietoon, mikä ei ehkä kunnianhimoani tyydytä.
VastaaPoistaPeukutetaan yhdessä Jääskeläisen viimeisimmän kirjan kantta! Se päärynä on paras ja niin kuvaava sitten kun kirjan on lukenut;D Kannella on siis vaikutus, huomaan että itsellenikin yllättävän suuri.
Aion kyllä itsekin ehdottomasti harkita itsekustannetta jos/kun muu ei auta mutta se todennäköisesti tuleekin tuntumaan nimenomaan nöyrtymiseltä.
VastaaPoistaDee, taitaa olla niin, että meillä on kustantajakierros edessä, lyhempi tai pidempi:D Mutta periksi ei anneta.
Poista