maanantai 26. maaliskuuta 2012
INSPIRAATIO
Inspiraatio on maaginen sana. Usein se nähdään ikään kuin hallitsemattomana voimana, joka vain iskee jostain salamaniskun lailla. Toisinaan se nähdään jumalallisena innostuksena, jolloin kirjoittaminen ilmestyy suoraan mieleemme jostain ulkopuolelta. Parhaimmillaankin se koetaan arvaamattomaksi ideoiden virraksi, joka tulee ja menee oman mielensä mukaan.
Haitallisinta on kuitenkin uskoa, että kirjoittaminen ei ole mahdollista ilman tällaista mystistä kokemusta. Olemme ehkä oppineet, että kirjoittaminen on mahdollista vain kun koemme inspiraation tulevan meille kuin taivaallisen ilmestyksen. Jos kuitenkin aiomme odotella tämänkaltaista suurempaa kokemusta ennen kuin alamme kirjoittaa, saamme odotella kauan.
Inspiraatio on osa luovuuden virtaa. Se on mielen tila, jossa sanat virtaavat esiin helposti ja luonnollisesti. Se on ideoiden virta, jossa jokaista ideaa seuraa aina uusi idea. Tuo tila voidaan oppia löytämään tietoisesti. Me voimme oppia löytämään inspiraation niin halutessamme. Se on mahdollista, sillä kaikki inspiraatio virtaa meistä itsestämme.
Inspiraatio syntyy meidän sisällämme. Se tulee meidän omasta elämästämme. Me voimme löytää sen omista kokemuksistamme, ajatuksistamme ja unelmistamme. Inspiraatio voidaan löytää elämällä, oppimalla, ja uutta kokemalla. Voimme aina saavuttaa tuon inspiraation tilan, milloin vain ikinä haluamme. Silloin me olemme aina yhteydessä omaan itseemme ja luovuutemme virtaan.
(Kirjoittamisen taidon opas)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
"Ei ole inspiraatiota" on monelle hyvä tekosyy siihen, miksi ei tarvitse kirjoittaa. Media ja populaarikulttuuri romantisoivat paitsi kirjoittamista (ja luovaa työtä yleensä) myös writer's blockia.
VastaaPoistaKummasti inspiraatiota voi jossain määrin pakottaakin. Vaikkapa nyt NaNoWriMo.
Totta, inspiraatio ei tule vain odottamalla. Itselläni monesti jo se että avaa koneen ja aloittaa kirjoittamisen, ihan mistä vain, avaa ns. luovuuden laarin ja hajanaisista ajatelmista alkaa syntyä tekstiä. Toisinaan pelkkä aforismi, useimmiten runo tai novelli. Kirjan kirjoittaminen onkin sitten enemmän inspiraation kautta saatujen juonikudelmien työstämistä ja raakaa työntekoa. Mutta onneksi siinäkin aika ajoin pääsee tuohon ylimaalliseen luovuuden tilaan jossa teksti kuljettaa kirjoittajaa uusiin maailmoihin.
PoistaJonkin verran olen onneksi jo oppinut näkemään, millaisista palikoista inspiraationi muodostuu, ja osaan sitä näin ollen jo hieman itselleni rakentaa. Joskus aiemmin taisin vain jäädä turhaan odottelemaan.
VastaaPoistaUskon myös sen, että jokainen kirjoittaja löytää oman inspiraation lähteensä myös tyylilajinsa kautta. Esimerkiksi dekkaristin ja runoilijan tavat ja keinot poikkeavat varmasti toisistaan. Inspiraatiohan löytyy usein kirjoittajan ulkopuolisesta maailmasta ja sitä varmasti tarkkaa omasta luomisprosessista ja genrestä käsin.
PoistaTää on niin totta. Oon monta kerta itekin oottanu inspiraatiota, mutta vasta nyt pari kirjoitusopasta on paljastanu mullekin, ettei tartte oottaa inspistä, vaan sen saa käyntiin ihan omatoimisestikin, jos tahtoo. Se on vaa todella hyvä tekosyy olla kirjoittamatta. Ja on siitä oman käden kokemusta, että inspis tulee vasta siinä vaiheessa ku alkaa kirjoittamaan tosissaan.
VastaaPoistaOon jo jonkun aikaa kuikuillut tätäkin blogia, laitankin tän nyt seurantaan ~
Kiva saada uusia lukijoita, tervetuloa mukaan;D
PoistaInspiraatiota ja sen löytämisen ideoita käsittelen tulevissa postauksissani enemmänkin, mutta tuo on juuri totta, että inspiraatio syttyy kun aloittaa kirjoittamaan mitä tahansa tekstiä. Odotus vain näivettää entisestään ja saattaa käydä niin, että itse kirjoittamiseen syntyy etukäteispelko.
Mulla toimii inspiraation odottelu, jos muuten jumittaa kirjoittaminen. Antaa vain olla muutaman päivän ja koittaa keksiä jotain kirjoitettavaa. Kyllä se inspiraation odottelu sellaisessa tilanteessa minun mielestäni kannattaa. :D
VastaaPoistaOdottelu on ihan paikallaan aina välillä kirjoittamisen lomassa. Mielestäni silloin ei kuitenkaan ole kyseessä varsinainen inspiraation odotus vaan pikemminkin ideahautomo, josta kirjoitan erikseen oman postauksen myöhemmin tässä kirjoittamista käsittelevässä juttusarjassani;)
PoistaMinusta tuntuu, että olen vuosikausia ollut inspiroituneessa tilassa... :D En sitten tiedä, onko sekään ihan normaalia. Joskus harvoin kun ei tee mieli kirjoittaa, pakotan itseni kirjoittamaan vaikka jotain hölynpölyä, ja siitä se on yleensä lähtenyt.
VastaaPoistaPari viikkoa minulla on ollut inspiraatio ja kirjoitusilo kadoksissa, ilmeisesti stressin takia, ja se on harmittanut minua, sillä en ole tottunut moiseen. :)
Sinulla on tainnut olla ihan ehtymätön luovuuden lähde käytössäsi:) Joskus on kuitenkin ihan hyväksi antaa niin lähteen kuin mielenkin levätä. Vaarana voi olla muuten ylikierroksilla käyminen ja sen seurauksia ei voi ennakoida. Stressi varmasti vaikuttaa kirjoitusintoon ja epätietoisuus elämässä yleensä. Sinullahan taitaa olla opiskelujen jälkeinen vaihe elämässä. Siihen pakkautuu monenlaisia stressitekijöitä ja järjestelyjä. Kirjoittamattomuudesta ei kannata kuitenkaan huolestua. Kunhan elämä tasaantuu ja asiat selviävät, kirjoitusinto ja inspiraatio palaavat varmasti. Voit jopa saada tämän hetkisestä elämäntilanteestasi uutta ainesta kirjoittamiseen, joten heitä huoli kirjoittamisesta selän taakse ja katso luottavaisesti eteenpäin;)
PoistaMinulla sama "vika" kuin B:N:llä. Inspiroitunut tila on jollain tasolla melkein koko ajan päällä ja mieleen putkahtaa jatkuvasti uusia juttuja, joista haluaisin kirjoittaa. Enemmän kaipaan itse sellaista flowta, joka inspiraation kaverina mahdollistaa sen, että jotain oikeasti syntyy. Kovin inspiroituneessa tilassa ei kannata ruveta kirjoittamaan, koska se menee minulla ainakin haahuiluksi ja haaveiluksi. Olen myös opetellut purkamaan inspiraatioitani muuhunkin kuin siihen, että aloitan aina uuden käsikirjoituksen kirjoittamisen: hyvät ideat voi laittaa talteen odottamaan ja muhimaan :)
VastaaPoistaKuulostaa hyvältä tuo inspiraation kohdentamisen johonkin muuhun kuin uuden käsikirjoituksen aloittamiseen. Itselläni on käynyt niin, että inspiraation tilassa olen aloittanut useita käsikirjoituksia, jotka ovat jääneet ihan torsoiksi kun idea ei ole kantanut alkua pidemmälle. Säilytän niitä kuitenkin siltä varalta, että jonakin päivänä joku niistä saisi ilmaa siipiensä alle.
PoistaTärkeää on minustakin saada joku käsikirjoitus valmiiksi asti ja unelma toki, että joku kirjani vielä kustantaisi.Tällä hetkellä odottelen vastauksia parista kustantamosta esikoiseni käsikirjoitukseen.
Mielenkiintoinen postaus, olisinpa törmännyt tähän aiemmin ;-) Minulle iski aivan kaamea writer's blog viime syksynä saatuani esikoisen valmiiksi. Aiemmin minulla on ollut sen verran monta rautaa tulessa, että aina on saanut itsensä takaisin kirjoitusvauhtiin hiomalla jotain keskeneräistä työtä. Viime syksynä minulla ei ollut mitään, olin pudonnut täydelliseen tyhjiöön. Kunnes keksin ryhtyä pitämään blogia. Se auttoi, ja tällä hetkellä haasteena on ennemminkin inspis-tulvan hallinnointi. Tosin tiedän kyllä ettei tämä "onni" ikuisuuksia kestä...
VastaaPoistaTässäkin asiassa taidamme kulkea samoja jalanjälkiä;) Minulle kävi tuon esikoiseni kanssa samoin. Se valmistui viime syksynä ja sen jälkeen tuli täydellinen käppi. Aijemmmin aloittamani toinen käsis takkuaa kyllä vieläkin, mutta tämä blogi, johon vasta tänä vuonna kunnolla olen satsannut, on avannut muitakin kirjoittamisen lukkoja. Kuten aiemmin kirjoitin, mm. tällainen juttusarjan kirjoittaminen itse kirjoitusprosessista on yllättäen auttanut myös omaa luovaa kirjoittamistani. Hiukan tuo esikoisen tilanne vaikuttaa taustalla, haluaisin saada varmuuden sen kohtalosta ennen kuin todella keskityn uusiin kirjoitustöihin.
Poista