maanantai 2. tammikuuta 2012

KIRJOITAN KIRJAN



Vuoden ensimmäisen blogitekstini otsikon voi tulkita vaikka uuden vuoden lupauksekseni. Kyseessä on toinen kirjani, jonka runko on jo pääpiirteittäin valmis ja henkilöhahmotkin kehittelyä vaille valmiina. Selvittääkseni omia ajatuksiani ja ideoitani sekä samalla etsien ja tarjoten apua kirjoittamiseen, aloitan vuoteni kirjoittamiseen liittyvällä blogitekstisarjalla.
Ensimmäisen, tällä hetkellä kustantamossa arvioitavana olevan kirjani kohdalla tarina eteni sujuvasti, enkä juurikaan pohtinut kirjani tarkoitusta tai sanomaa etukäteen. Kirjan mielikuvituksellinen päähenkilö, Miia, vain halusi kertoa tarinansa ja lupauduin sen kirjoittajaksi. Kuulostaa ehkä mystiseltä, mutta sellainen tunne minulla oli ja siksi kirjan raju muokkaus ja juonen suuri muuttaminen ei tullut kyseeseen, vaikka se ehkä lopputuloksen kannalta olisi ollut parempi. Kustantamo saa nyt sitten tehdä oman arvionsa siitä, haluaako se jakaa Miian ”Kymmenen eilistä” suuremman lukijajoukon kanssa.
Tämä seuraava kirjani siis vaatii tai tarvitsee selkeämpää suunnittelua ja pohdintaa ihan alusta asti. Siksi asetan itselleni ja samalla myös teille pohdittavaksi lähtökohtaisen ajatuksen:

MIKÄ ON KIRJAN TEEMA? MISTÄ SIINÄ ON KYSYMYS?

Onko tulevalla kirjallasi olemassa jokin tarkoitus tai sanoma, johon pyrit vastaamaan?
Vai tarvitseeko sitä kauheasti heti aluksi miettiäkään? Onko helpompi vain kirjoittaa ja luottaa siihen,että sanoma kirkastuu tarinan edetessä? Mitä mieltä olette?

On olemassa kahdenlaisia kirjailijoita. Niitä, jotka saavat sinut ajattelemaan
ja niitä, jotka saavat sinut hämmästymään.

Brian Aldiss

20 kommenttia:

  1. Komea aloitus uudelle vuodelle! Kaikkea hyvää kirjoitustyöllesi.

    Kysymykseesi ei varmaankaan ole yhtä oikeaa vastausta. Luulen, että eri kirjoittajilla on erilaiset tavat käsitellä teemaa ja kuten itsekin kirjoitit, myös kukin aihe ja tarina vaikuttavat siihen, mikä edellä kirjaa viedään eteenpäin. Teemat ovat myös muuttuvaisia: joku lukija löytää tekstistä eri teemoja kuin toinen, tai erilaisia kuin kirjoittaja on tarkoittanut.

    Jokaisessa kirjassa on teema, vaikka kirjoittaja ei olisi sitä tietoisesti valinnutkaan. Uskon silti, että on eduksi, että sitä on työstetty ja mietitty viimeistään muokkaus- ja viimeistelyvaiheessa. Tai ehkä tämäkin riippuu jokaisesta yksittäisestä teoksesta?

    Omassa käsiksessäni teema on lähtökohtaisesti olemassa. Teema on syntynyt oikeastaan yhtä aikaa aiheen kanssa, ja siksi se on yhtä tärkeä syy kirjoittaa kuin aihekin. Tämä käsis, jota parhaillaan työstän, on osin samanlainen kuin sinun ensimmäisesi. Minä kirjoitan, kun päähenkilö "kertoo" minulle tarinaansa. Lainausmerkit sen vuoksi, ettei ketään reaalimaailman kertojaa ole olemassa. :-)

    VastaaPoista
  2. Paula, kiitos kivasta ja perustellusta kannanotostasi itseäni mietityttävään aiheeseen. Osuit myös naulankantaan ajatuksellasi että viimeistään muokkausvaiheessa kirjan teema tai sanoma löytyy jos se ei lähtökohtaisesti ole ollut mielessä prosessia aloitettaessa. Sinun tämänhetkisesi ja minun ensimmäinen käsikseni vaikuttavat kovin samansuuntaisilta lähtöasetelmiltaan ja epäilemättä molemmissa on aivan oma, yksilöllinen tapa viedä tarinaa eteenpäin ja päähenkilön elämä ja ratkaisut ovat viime kädessä itse luomiamme. Kirjoittaminen on mielenkiintoista;)

    VastaaPoista
  3. Heips Marke! Kirjoituskoulussa opin, että kannattaisi aina miettiä tuota teemaa etukäteen. Mutta jostain syystä minun kohdallani se ei onnistu. En vain pysty etukäteismiettimään moisia, vaan jos minulla on jokin idea, lähden rakentamaan tekstiä ja kirjoittamisen aikana se teema sieltä tupsahtaa pintaan. Sen takia kirjoittaminen on kohdallani ensin tekstin rykäisyä ja sitten vasta sen muokkaamista ja esim juuri teeman korostamista.

    Kiinnostavaa on alkaa seurata tekstisi kehittymistä :) Tsemppiä urakkaan!

    VastaaPoista
  4. Helmi-Maaria, kiitos kommentistasi. Olen pannut merkille saman koskien teeman etukäteismiettimistä. Kouluttajat tuntuvat helposti olevan sitä mieltä, että teema tulisi olla jotenkin mietittynä ensin, mutta käytäntö on kyllä itsellänikin osoittanut sen että tekstiä vain alkaa tulla, miettimättä onko siinä mitään järkeä tai teemaa. Prosessin kuluessa sitten on paljastunut jääkö juttu raakileeksi vai kehittyykö siitä jotain mielekästä. Tunnen tosin kirjailijoita, joille tarkka suunnitelma kirjan teemasta ja kulusta, jopa lopusta on jo valmiina ennen kuin varsinaista tekstiä alkavat työstämään. Tässä Paulan aiemmin kommentoima ja esiin nostama asia pitää varmasti paikkansa: riippuu kirjoittajasta ja paljon myös luonteesta mikä tapa itselle sopii parhaiten.
    Pureudun jatkossa myös genreen ja henkilöhahmoihin ja toivon vilkasta kommentointia myös niihin aihealueisiin. Tämä on mielenkiintoista, kiitos;)

    VastaaPoista
  5. Minun itseni on usein hyvin vaikea hahmottaa kirjoitusteni teemaa. Näen tämän yhtenä puutteena itsessäni kirjoittajana, yhtenä niistä monesta mutta samaan hengenvetoon on kyllä syytä korostaa myös sitä, että kun sen tiedostaa sille voi jotakin. Eli näkisin, että teema pitäisi tuntea. Pakkoko sitä on tuntea ensiksi, mutta joka tapauksessa tarinan ja teeman pitäisi muodostaa sellainen pari, että ne tukevat toisiaan.

    Asiasta kolmanteen: googlasin tänään huvin vuoksi vinkkejä sanoitusten tekemiseen. Löysin selkeät ohjeet, joissa sanottiin, että aluksi pitää löytää tekstin aihe. Siis esim. rakkaus. Paitsi kuulemma jos tekee rakkauslaulun, niin ei pitäisi mainita siinä sanaa rakkaus, no oli miten oli, mutta sen jälkeen kun on tuo jokin aihe, tehdään ns. raakaversiota eli kootaan vähän tai vaikka pidemmänkin aikaa ajatuksia jotka nousevat tuosta aiheesta mieleen, kaikkia mielleyhtymiä, muistoja jne. Tämän jälkeen työ kehoitettiin laittamaan lepäämään, ja joskus myöhemmin kun siihen palaa, niin alkaa tosissaan muodostamaan ideoista lauseita.
    Ajattelin, että jokin tämänkaltainen rento tapa toimia voisi sopia myös romaanin kirjoittamiseen. Ehkä tällä tavalla voisi aluksi luonnostella romaanin ideaa. Siinä voisi saada teeman kaupanpäällisiksi. Mietin tällaisia varmaan siksi, että ainakin itsestä romaanin kirjoittaminen tuntuu välillä aika suurelta haasteelta. Jos olisi jokin tapa houkutella itsensä työhön pieni pala kerrallaan.

    VastaaPoista
  6. Lily, kommenttisi osui monelta osin naulan kantaan:) Teeman jonkinasteinen tuntemus heti aluksi auttaa varmasti viemään tarinaa eteenpäin ja pitämään sen jonkinmoisessa kasassa, ettei se leviä kuin varpusparvi joka suuntaan ja kadota ensisijaista tarkoitustaan. Ja miten hyvin nuo sanoitustyössä käytettävät ohjeet pätevät varmasti myös kirjan kirjoittamiseen. Sain heti itse tästä ajatuksesta monta ahaa-elämystä! Tämän toisen kirjani kohdalla on käynyt juuri noin. Ensin oli aihe, teema joka siis on tuo aiemmin mainitsemani valinnanvapaus. Sen ympärille kehittelen parasta aikaa henkilöhahmoja ja tapahtumia/muistoja jotka voin nivoa teeman ympärille. Rentous on ehkä hyvä sana ja asenne kuvaamaan tilannetta jossa aloittaa uuden asian työstämistä kirjoitettuun muotoon. Sanonta että elefanttikin syödään pala kerrallaan sopii varmasti kirjan käsikirjoitukseenkin. Ei ehkä pidäkään pohtia liian suuria kokonaisuuksia heti aluksi ja turhan mahtipontisia tarkoitusperiä vaan edetä vähitellen rakentaen pienistä osista kokonaisuudeksi. Olen saanut teiltä kaikilta kommentoijilta jo paljon uutta potkua jatkoon. Toivottavasti nämä ajatukset auttavat myös teitä omissa pohdinnoissanne ja kirjoitusprosessissanne;)

    VastaaPoista
  7. Minulle teema on ollut aika jotenkin pelottava sana. Oikea mörkö. Wikipediassa sanotaan, että teema on tarinaa yhdistävä aihepiiri. En ole ollenkaan miettinyt teemaa etukäteen. Nyt kun käsis alkaa olla jotakuinkin koossa en vieläkään osaa sanallisesti käsitteellistää mikä/mitkä sen teemat voisivat olla. Teemahan kuvaa teoksen perusideaa, joten vähän huolestuttavaahan tämä on, etten osaa sitä omasta teoksestani kertoa...

    Tai itseasiassa nytpä mieleeni nousikin ainakin yksi asia, joka kenties voisi olla käsikseni teema: Menneisyydessä eläminen. Mutta hoksasin tuon tässä samalla kun kirjoitan tätä kommenttia, joten kovinpa syvällisesti en ole siis asiaa pohtinut. Voisiko odotus olla teema? Siis ei lapsen odotus, vaan odottaminen ylipäätään.

    Omassa tekstissäni on paljon piilotettua symboliikkaa, mutta ehkä pitää yrittää etsiskellä sieltä vähän niitä teemojakin. Pystyy sitten kun lähettää tätä käsistä kustantajille, laittamaan synopsikseen muutaman sanasen teemastakin.

    VastaaPoista
  8. Tervetuloa blogiini "laululintu";) Voi miten hienoa, että oivalsit jotakin kirjasi teemasta samalla kun vastasit tähän pohdintaan! Tuohan on parasta mitä tällainen yhteinen pohdinta voi antaa. Omassa esikoisessani kävi juuri noin kun kerroit. En miettinyt teemaa ollenkaan kun sen kirjoitin, mutta pohtiessani sitä loppumetreillä ja varasinkin nyt kun se on jo kustantajan arvioitavana, minulle selvisi kirjan teema ja löysin siitä valtavan määrän piiloviitteitä ja konkreettisia tilanteita, joissa tuo teema nousee vahvasti esiin. On jotenkin huikeata tajuta kirjoittaneensa jotakin merkityksellistä ja jopa syvällistä sitä ollenkaan tiedostamatta.
    Minusta menneisyydessä eläminen kuulostaa hyvältä teemalta ja saa ainakin minussa aikaan pohdintaa sen ilmenemismuodoista ja siitä miten tilanteesta pääsisi pois. Mielestäni asioita on hyvä pohtia senkin vuoksi että jos kävisi niin onnekkaasti että kirjani julkaistaisiin, esiin tulisi joka tapauksessa tilanteita ja jopa haastatteluja joissa pitäisi pystyä jollakin tapaa omaa kirjaansa analysoimaan ja kertomaan sen merkityksestä ja sanomasta. Piilotettu symboliikka on varmasti hyvä ja se ennen kaikkea mahdollistaa lukijalle oman oivaltamisen ilon, mikä on mielestäni yksi tärkeimmistä kirjan tehtävistä. Iloa oivalluksiin!

    VastaaPoista
  9. Paljon on jo sanottu mutta minäkin laitan lusikkani soppaan.

    Minullakin on ongelmia teeman kanssa. Ehkä siksi ajattelen, että teema tulee kyllä itsestään. Sen on pakko tulla kun en sitä mitenkään tietoisesti rakenna. Kuten Helmi-Maariakin sanoi, usein opetetaan, että teemaa kannattaa miettiä etukäteen. En tehnyt sitä kun aloin kirjoittaa käsistäni, ja älysin murehtia koko asiaa vasta kolmannen version aikana. Olisin kuitenkin säästynyt vaivalta, jos olisin miettinyt tarinaa syvällisemmin aiemmin. Sitäkin sanotaan usein, että kirjoittajalla pitäisi olla jotakin sanottavaa. Minusta tuntuu usein, ettei minulla ole mitään hienoa oivallusta, jonka haluaisin jakaa ihmisten kanssa. Yritän siis uskoa siihen, että hyvä tarina on ensisijainen. Onko ylipäätänsä mahdollista kirjoittaa tekstiä ilman teemaa? Aion joka tapauksessa miettiä myös teemaa ennen seuraavan käsikseni aloittamista.

    VastaaPoista
  10. Dee, otit esiin jo aihealueen jota käsittelen myöhemmin tässä kirjoitusteemassani, nimittäin kirjan sanoman. Olit myöskin tehnyt hienon havainnon käsikirjoituksesi suhteen todetessasi että teemaa olisi kannattanut pohtia hiukan jo etukäteen. Allekirjoitan tuon itsekin. Myös omassa esikoisessani teeman aiempi pohdinta olisi ehkä tuonut joihinkin kirjan tapahtumiin lisäpotkua, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.
    Mielestäni on mahdollista kirjoittaa tarinaa ilman teemaa, ainakin aluksi ja useinhan se teema tulee ilmi tarinan edetessä joko henkilöiden tai tapahtumien, yleensä niiden yhteisvaikutuksen seurauksena. Kirjan genre, jota myös käsittelen seuraavassa postauksessani vaikuttaa mielestäni paljonkin siihen millainen sanoma kirjalla on, mitä se haluaa nostaa esille lukijoiden pohdittavaksi vai onko kirjan tarkoitus viihdyttää ilman syvällisempää analyysia.

    VastaaPoista
  11. Hauska sattuma, sillä juuri postasin itse siitä, että olen tainnut tunnistaa kässärini teeman. Se on tavallaan ollut olemassa jo alusta alkaen, mutta en silloin vielä tajunnut, että se on se teema. Aloittelevan kirjoittajan ongelma. :-)

    Oma kirjoittamiseni on pitkä, pitkä prosessi, olen taipuvainen perfektionismiin ja olenkin käyttänyt mielettömästi aikaa (aivan varmasti liian paljon!) pohtiessani rakennetta, kertojaratkaisua ja teemaa ja sanomaa ja sitä, miksi minä haluan tämän kirjoittaa ja mitä minä haluan tällä sanoa.

    Moni sanoisi, että älä mieti niin kamalasti, vaan kirjoita. Mutta olen ymmärtänyt, että tämä on mun tapani toimia ja olkoon niin.

    VastaaPoista
  12. Outi, hienoa että löysit tänne kommentoimaan. Ja mahtavaa tuo kirjasi teeman löytyminen tai paremminkin oivaltaminen. Herätät minussa pikkiriikkisen kateutta;)On hienoa jos pystyy noin syvällisesti paneutumaan oman tekstinsä tuottamiseen ja sanottavansa pohtimiseen. Itselläni siinä on oppimisen paikkaa ja tavallaan tämä postausrupeama edesauttaa löytämään ja oivaltamaan uusia toimintatapoja kirjoittajana. Teemaan ja sanomaan paneudun seuraavassa postauksessa enemmänkin.

    VastaaPoista
  13. ...ja vielä yksi lusikka soppaan :). Pakko tulla myöntämään, että joidenkin tekstieni kanssa minun on ihan hirveän vaikea sanallistaa niiden teemaa. Se ei vaan onnistu. Joskus joku toinen on kertonut minulle mikä tekstin teema on, ja silloin olen vain nyökytellyt, että "noin juuri, tuota minä itsekin olisin sanonut, jos olisin kyennyt". Ja sitten toisten tekstien kohdalla teeman sanallistaminen on paljon helpompaa. Henkimaailman juttuja?

    VastaaPoista
  14. Suosikkikirjoitusoppaassani sanotaan, että aina ennen kirjoittamista pitäisi tietää premissi, joka ei ole sama kuin teema. Premissi ei ole yksi sana vaan yksi lause joka on aina mallia "X:stä seuraa Y", esimerkiksi "onneton rakkaus johtaa epätoivoisiin tekoihin", vaikka kirjassa tapahtuisi paljon muutakin. Joskus toki juoni voi muuttua niin paljonkin, että premissi vaihtuu. Ja voihan olla, että joku löytää sen editointivaiheessa vasta. Mutta käytännössä sellainen olisi erittäin hyvä olla olemassa heti alussa.

    VastaaPoista
  15. Rooibos, tähän soppaan mahtuu useampikin lusikka;) Teeman miettiminen on mielenkiintoinen osa-alue kirjoitusprosessissa ja sen löytymisen vaikeus johtuu varmasti myös kirjan rakenteesta. Teemaa käsitellään huomisessa postauksessani toivottavasti porukalla enemmänkin!
    Maija, mielenkiintoinen lisä teema-pohdintaan. Syy-seuraus juttu kolahti itselläni heti kun puit tuon ajatuksen sanoiksi. Aihe kannattaa nostaa huomisessa postauksessa esiin koska se varmasti auttaa monia hahmottamaan teemaa selvemmin kirjan tarkoitusta.

    VastaaPoista
  16. Ehkä vielä yksi lusikka? :)

    Aloin nimittäin miettiä tuota, kun Dee tuolla aikaisemmin kysyi, onko ylipäätään mahdollista kirjoittaa ilman teemaa. Kyllä kirjan voi ilman teemaakin kirjoittaa, mutta siitä tulee silloin yleensä huono ja sekava. Epäilen, että siihen tarvitsee jo jotain erikoiskykyjä, että onnistuu kirjoittamaan kokonaisen kirjan ilman minkäänlaista teemaa :) Eli kyllä sinne väkisinkin yleensä joku teema tulee, vaikka sitä ei itse osaisi heti sanallistaakaan tai muuten ilmaista. Ehkä teeman puuttumista suurempi ongelma kirjoittaessa on, että miten sen onnistuu hienovaraisesti tuomaan esiin tekstissä, ilman että sitä tyrkyttää liian läpinäkyvästi lukijalle?

    VastaaPoista
  17. B.N. Minulla on suuri lusikkalaatikko;) Hyvä postaus ja pohdinta. Olen tässä nyt itsekin miettinyt aiheen ja teeman eroja kun aluksi meinasin ihan väkisin tunkea tuon aiheen samaan kasaan. Oman ensimmäisen kirjani kohdalla aihe oli henkinen romahdus/työuupumus, mutta teemat nousivatkin sitten ihan muualta kuin olisi voinut olettaa ja niitä oli useampi. Toisessa, tekeillä olevassa tuo aihe on valinnanvapaus, mutta teemat määräytyvät paljolti eri päähenkilöiden elämän kautta.
    Loppulauseesi on huomion arvoinen. Teemat pitäisi todella osata kirjoittaa sisään tarinaan alleviivaamatta ja siten että jälleen kerran lukijalle jää oivaltamisen ilo.

    VastaaPoista
  18. Kiitos, että sain tunkea lusikkani mukaan :)

    Aiheen ja teeman sekoittaminen on ihan ymmärrettävää. Itsekin aloin ymmärtää niiden eron kunnolla vasta opinnoissani. Helpointa asia lienee hahmottaa niin, että aihe on se, mistä tarinan juoni pintapuolisesti kertoo, ja teema sitten syvempi merkitys, se, mistä tarina pohjimmiltaan haluaa sanoa jotakin.

    Valinnanvapaus kuulostaa hyvältä teemalta, eikä se edes ole sellainen, että siitä tulisi ihan mahdottomasti kirjoja vastaan. Oman tekstini teema on kai "erilaisuus", ei kovin persoonallinen siis, mutta olen siihen kiintynyt.

    VastaaPoista
  19. B.N. Hyvä ja selventävä selvitys aiheen ja teeman eroista. Periaatteessa puhutaan samasta asiasta: kakusta ja sen täytteestä.
    Erilaisuus teemana kuulostaa hyvältä. Siinä on laaja mahdollisuus paneutua aiheeseen monelta kannalta ja kovin ajankohtainenkin se on tänä täydellisyyden tavoittelun aikakautena. Käsitteletkö aiheessasi erilaisuutta henkilöiden vai asioiden vai molempien kannalta? Huomisessa postauksessa paneudutaan romaanihenkilöihin ja tämä voisi olla yksi hyvä aihealue laajemminkin pohdittavaksi.

    VastaaPoista
  20. Käsittelen erilaisuutta enimmäkseen päähenkilön kannalta; hän kokee olevansa ulkopuolinen perheessään ja ehkä muuallakin, koska ei mene ihan siihen muottiin, mihin ihmisten oletetaan nykyaikana menevän.

    Pitääpä palata sitten katsomaan, mitä romaanihenkilöistä sanotaan! Itsellänikin on ollut tarkoitus kirjoittaa niistä blogiini, mutta en tiedä, milloin ehdin paneutua asiaan.

    VastaaPoista