KAIKEN KESKELLÄ MARY SWANN

Carol Shields: Kaiken keskellä Mary Swann. Otava. 2010. Englanninkielinen alkuteos Swann (1987). Suomentanut Hanna Tarkka. 475 s.

Kirjailija Carol Shields on itselleni uusi tuttavuus, joten tartuin suurella mielenkiinnolla teokseen, jonka sain lahjaksi Otavamedialta. Kiitos.

Kirja kertoo Mary Swannista, kouluja käymättömästä maanviljelijän vaimosta, joka juuri ennen traagista kuolemaansa luovutti pussillisen kirjoittamiaan runoja pienelle, arvonsa tuntevalle kustantajalle. Runot julkaistiin pienenä vihkosena ja ihme kyllä runoista innostuttiin mm. kirjallisuustutkijoiden pienessä piirissä parikymmentä vuotta myöhemmin.

Swannin runoilijakuvaa enemmän kirja kertoo kuitenkin henkilöistä, jotka kukin tahoillaan tutustuvat runoilijan tuotantoon, ihastuvat siihen ja sen seurauksena kohtaavat toisensa runoilija Swannin runoteoksen ”Joutsenlaulu” ympärille järjestetyssä symposiumissa.

Ihastuin kirjassa ennenkaikkea rakenteeseen, jonka sisällä juonikuviot kehittyvät. Viidestä osasta ja neljän eri henkilön näkökulmasta koostuva teos kertoo traagisesti kuolleesta runoilijasta, joka julkaisee vain yhden kirjan ja nousee sen avulla maailmanmaineeseen. Henkilöhahmot ovat erilaisia ja mielenkiintoisia, lähes karikatyyrimaisia oman asemansa edustajia.

Ensimmäiseksi kirjassa esitellään nuori feministikirjailija ja opettaja Sarah Maloney. Tutkijana hän kiinnostui ensimmäisenä Swannin runoista ja oli yksi Torontossa järjestettävän Swann-symposiumin valmistelukomitean jäsenistä.

Seuraava kirjassa esiteltävä henkilö on Morton Jimroy, joka kirjoittaa elämäkertaa Swannista. Alussa hän oli todella innostunut löydöstään, mutta melko pian tilalle astui varauksellisuus, jopa vastenmielisyys.

Kolmanneksi kirjassa esitellään Nadeaun pikkukaupungin monitoiminainen Rose Hindmarch, joka on paikkakuntansa runoilijasta hyvin innoissaan. Hindmarch toimii muun muassa kaupunginkanslistina, kirjastonhoitajana ja paikallishistoriallisen museon kuraattorina, ja juuri hän keksi tehdä muistohuoneen Swannille. Kutsu nelipäiväiseen Swann-symposiumiin saa Rosen innostumaan vaikka se samalla saa hänessä aikaan levottomuutta.

Kirjan neljännessä osassa tutustutaan ranskalaissyntyiseen Frederic Cruzziin, eläkkeellä oleva sanomalehden päätoimittajaan. Hän on aikoinaan kustantanut Swannin ainoan runokokoelman ja saa Hindmarckin tavoin kutsun Swann-symposiumiin.

Kirja päättyy viidenteen osaan, jossa Maloney, Jimroy, Hindmarch ja Cruzzi sekä kolmisenkymmentä muuta ”Swannfania” tapaavat toisensa symposiumissa.

Samalla myös aiemmin kerrotut oudot Swannin runokokoelmien, muistikirjan ja valokuvien arvoitukselliset katoamiset ratkeavat.

Elokuvan käsikirjoituksen muotoon kirjoitettu loppuosa poikkeaa tyylillisesti paljonkin muista kirjan osista, mikä itselleni ei ollut paras mahdollinen päätös muuten hienolle kirjalle. Onnistuneinta kirjan loppuosiossa oli sen parodiamaisuus; seminaaritilanteiden herkullinen kuvaus sekä akatemiamaailmassa tapahtuva vakavamielinen kamppailu kirjallisuuden erilaisista tulkinnoista.

Lisää arvioita mm.

Leena Lumi,

P.S Leena Lumen blogissa on meneillään synttäriarvonta, jonka palkintoina on hienoja kirjoja, osallistukaa!