maanantai 9. tammikuuta 2012

KIRJAN DIALOGI

Jälleen viittaus omiin teksteihini keskustelun pohjaksi. Ensimmäisessä kirjassani pääosassa oli nainen, Miia. Koko tarina peilautuu hänen kauttaan, muistojen, unien ja oman sisäisen dialogin avulla. Varsinaisia keskusteluja tarinassa on suhteellisen vähän ja niiden tehtävä on vahvistaa tarinan teemoja. Toisessa teoksessani päähenkilöitä on useita ja tapahtumat etenevät ajassa. Henkilöiden vuorovaikutuksessa dialogilla on merkittävä osa ja siinä joudun toden teolla pohtimaan uskottavan dialogin ja henkilöhahmon yhteensovittamista toimivalla, uskottavalla tavalla. Kyseessä on myös eri-ikäisten ja eri sukupuolta olevien henkilöiden keskinäiset suhteet. Haastava aihealue käsiteltäväksi.

MITEN DIALOGIT AUTTAVAT HENKILÖHAHMOJEN LUONNISSA?
MISSÄ MÄÄRIN DIALOGI ON TARPEELLISTA?

Samalla voimme pohtia aiemmin esiin tullutta osa-aluetta, murteen ja puhekielen käyttöä dialogeissa. Onko se tarpeen uskottavan tarinan luonnissa?

Tärkeää kirjoittamisessa on hyvä korva. Kirjoittajan on kuunneltava oman proosansa ääntä.
Barbara Tuchman

10 kommenttia:

  1. Vuoropuheluhan auttaa näyttämään lukijalle, millainen on esim. kunkin henkilön luonne. Itse kuulun siihen rykäleeseen, joka ei hirveästi välitä dialogeista, vaan enemmänkin yksittäisistä puheenvuoroista. Ehkä pelkään sitä, että dialogini eivät vie mihinkään, niin kuin niiden pitäisi. Jos omalle tekstille on tärkeää murteen tms. korostaminen, katsoisin, että dialogi on silloin hyväksi.

    VastaaPoista
  2. Minusta dialogit auttavat henkilöhahmojen luonnissa paljonkin. Dialogin kirjoittaminen on mielestäni hauskinta kirjoittamissa, joten viljelen sitä paljonkin. Itse kirjoitan dialogit yleensä puhekielisiksi... suurin osa henkilöhahmoistani on nuoria ja olisi mielestäni epäuskottavaa, jos he heittäytyisivät kovin kirjakielisiksi. Murretta sen sijaan en oikeastaan käytä. En osaa mitään selvää murretta kunnolla, joten en voisi sitä kirjoittakaan :) Yritän kuitenkin suosia oman murteeni mukaisia sanoja, jos voin valita kahdesta, ja tungen teksteihin kihveleitä ja pahkeja yms. :)

    VastaaPoista
  3. Helmi-Maaria, tuo luonteen ilmituleminen vuoropuhelussa on hyvä pointti. Tässä tekeillä olevassa kässärissäni henkilöiden luonne-erot korostuvat juuri dialogeissa ja keskinäisessä vuorovaikutuksessa sitä kautta. Saada se sitten kuulostamaan uskottavalta ja luontevalta onkin melko vaikeaa. Ohjaajani sanoi aikanaan että löysä dialogi on kirjassa tarpeeton. Dialogin pitäisi sisältää miekan iskuja noin kuvaannollisesti.

    VastaaPoista
  4. B.N., Puhekielen käyttö nuoren dialogissa on ymmärrettävää, mutta ehkä silloin olisi syytä miettiä dialogien määrää suhteessa muuhun tekstiin. Sama pätee varmasti tähän kuin kaikkeen muuhunkin dialogien käyttöön: Dialogi ilman noita miekan iskuja (todellista kirjan sanoman edistämistä) on syytä jättää vähälle tai kokonaan pois. Se tekee kirjan tekstistä helposti löysää ja pinnallista.
    Murre tekstissä puoltaa tosiaan paikkaansa jos kirjan sisältö on hyvin paikkakuntapainotteinen. Muussa tapauksessa suosin kirjakieltä itse mieluummin.

    VastaaPoista
  5. Toki on totta, että turhaa höpötystä kannattaa välttää ja tuo, että dialogin pitäisi edistää kirjan sanomaa, on tuttu neuvo. Ja onhan olemassa hyviä kirjoja, joissa ei ole ollenkaan puheenvuoroja! Omat henkilöni kuitenkin sattuvat olemaan melko puheliaita :)

    Dialogin avulla on helppo tuoda tekstiin huumoria ja ilmaista henkilöiden välisiä suhteita, jopa koulutustasoa jne. Mutta dialogin määrä on varmaan osittain makukysymys. Jotkut pitävät siitä, jotkut eivät, joillekin sillä ei ole suurempaa väliä.

    Joskus sitä myös lukee kirjoja, joissa on niin epäuskottavaa ja tönkköä dialogia, että toivoisi, että kirjailija olisi jättänyt sen pois.

    VastaaPoista
  6. Itse tykkään dialogin kirjoittamisesta tosi paljon! Se vie mukanaan ja on kaikkein antoisinta kirjoittamisessa. Minusta on myös mielenkiintoista miettiä, miten henkilöt käyttäytyvät sanojensa välissä, mitä sellaista heidän eleensä kertovat, jota dialogi ei. Tai sanovatko he jotain sellaista, joka on ristiriidassa käyttäytymisen kanssa.

    Minusta on hyvä, että kirjassa on dialogia edes vähän. Se keventää kokonaisuutta, eikä teos ole niin raskaslukuinen. Lisäksi dialogi on mitä parhain keino kertoa henkilön tuntemuksista ilman selittämistä; häntä suututti tms.

    Omassa käsiksessäni olen ottanut haasteeksi kirjoittaa sivunkin pituisia pätkiä pelkällä dialogilla, ilman, että niiden välissä on edes mainittu kuka sanoi mitä. Eikä mitään muutkaan selittelyjä dialogien välissä. (Tosin näissä kohtauksissa on aina vain kaksi keskustelijaa, joten lukijan on helpompi pysyä mukana.

    VastaaPoista
  7. "Laululintu", kuulostaapa aika haastavalta tuo sivun mittainen dialogi ilman että kerrotaan kuka puhuu:D Ensimmäistä kässäriä lukijoiden arvioidessa esiin nousi lyhyemmässäkin kohtauksessa seuraamisen vaikeus kun en joka puheenvuoroon liittänyt sanojaa, kyseessähän oli juuri tuo kahden henkilön vuoropuhelu. Toki tuollaista dialogien määrää voi myös käyttää tehokeinona ja mielenkiinnon herättäjänä, mutta varovainen täytyy olla.
    Sen sijaan mainitsemasi puheenvuorojen välissä tapahtuva toiminta ja ilmeet on mitä mainioin tapa kuvata henkilöiden luonnetta ja mielipiteitä sanattakin. Joka tapauksessa dialogi elävöittää henkilöiden tunnettuutta ja antaa mahdollisuuden huumoriin joka on aina mukavaa vaikka edes vähäisessä määrin, oli sitten kyseessä miten vakavamielinen tekstityyli tahansa.

    VastaaPoista
  8. Itse asiassa yksi tuollainen aiemmin mainitsemani kaltainen dialogi on kahdenkin sivun mittainen! Olen luetuttanut sen ainakin miehelläni (joka ei yleensä lue lainkaan kirjallisuutta) ja siitä huolimatta hän pysyi perässä. Tuossa dialogissa vuoropuhelut ovat lyhyitä. Lisäksi henkilö saattaa sanoa omassa puheenvuorossaan toisen henkilön nimen, joka hieman selventää kuka puhuu. Ja dialogi on sellainen, että siinä toinen painostaa ja kyselee ja toinen välttelee, mikä helpottaa ymmärtämistä.

    Minusta tuollaiset haasteet on kivoja toteuttaa. Jostakin olen lukenut, että mitä vähemmän dialogissa tarvitsee selittää kuka puhuu sitä parempi.

    VastaaPoista
  9. "Laululintu": onneksi olkoon, olet onnistunut hienosti noin pitkän vuoropuhelun luonnissa! Kuulostaa kaiken lisäksi varsin mielenkiintoiselta ja sopivalta juuri tuollaiseen kahdenväliseen jännitteeseen varsinkin kun aiemmin mainitsit noiden puheenvuorojen väliin jäävän elekielen:)

    VastaaPoista