 |
| Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja, WSOY 2010 |
Joulun raukeina ja ylensyöneinä
päivinä oli kiva lökötellä porukalla kuka missäkin. Osa
sohvanmutkassa, toiset laiskanlinnoissa, joku leijonan selässä (?!)
tai muuten vain mukavasti ilman mitään sen suurempaa suunnitelmaa
”hyödyllisestä” tekemisestä, ellei sellaiseksi lasketa makeaa,
vatsanpohjasta kumpuavaa joukkonaurua. Sitä nimittäin meillä
harrastettiin.
Syypää siihen oli tottakai kaikkien
rakastama mielensäpahoittaja, 80-vuotias oikeamielinen
suomalaismies, joka ehdottaa ystävänpäivän tilalle Pitäydytään
omissa asioissa -päivää ja laukoo omia hykerryttäviä, mutta
toisaalta niin liikuttavan ajankohtaisia mielipiteitään
maailmanmenosta omasta jääräpäisestä vinkkelistään.
Tuomas Kyrö on tavoittanut lyhyillä
monologitarinoillaan suomalaismiehen syvimmät tunnot. Ne, joita
lähes jokainen ajattelee, mutta vain harvat uskaltavat sanoa ääneen.
Upea kirja. Näennäisen kevyttä,
mutta 100% asiaa!
”Ps.Öisin televisiosta tuli
sumopainia. Kyllä en tykkää, kun päästää ittensä niin
lihomaan.”
Kirjasta löytyy
paljon arvioita, tässä yksi kun on niin osuva blogin nimikin;)
"Tuomas Kyrö on tavoittanut lyhyillä monologitarinoillaan suomalaismiehen syvimmät tunnot. Ne, joita lähes jokainen ajattelee, mutta vain harvat uskaltavat sanoa ääneen."
VastaaPoistaVoi, voi!
Mistä Sinä tai muut tietävät, mitä suomalaiset miehet tuntevat ja ajattelevat?
Yleistyksiä.. yleistyksiä..
Kiitos kommentistasi anonyymi suomalainen mies!?
PoistaVoi vaikuttaa yleistykseltä, mutta valtaosa tuntemistani keski-iän ylittäneistä miehistä ajattelee paljolti sammoin kuin mielensäpahoittaja. Poikkeus vahvistaa säännön;)
Emmä ny tiiä..
VastaaPoistaKyllä minä taas mieleni pahoitin..
Olis paljon helpompaa, jos ne slouganit pidettäisiin siellä mainospuolella.
Miksi tällaisesta pakinakokoelmasta pitää hakea syviä merkityksiä kun niitä ei haeta televisiomainoksistakaan?