sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

OPI SANOMAAN EI

Otsikko on lainaus edesmenneen  kirjailijan ja kirjailijoiden kouluttajan Gary Provostin lanseeraamasta motosta. Mitä se tarkoittaa? Lause liittyy kirjan rakenteeseen.
Miten sitten kirjoitetaan huippukirja? Jokainen kirjoittaja haaveilee julkaisukynnyksen ylittämisestä, mutta miten kirjoitetaan kirja, joka erottuu edukseen satojen uusien julkaisujen keskellä?
Yleisesti voidaan nostaa joitakin asioita esiin, joilla on suuri merkitys lukijakunnan löytämisessä ja kasvattamisessa. Kaunokirjallisen romaanin kyseessä ollessa yksi oleellinen seikka on tarina itse. Lukijoita ei esimerkiksi välttämättä kiinnosta lukea kirjaa, joka on pelkästään onnellista perheidylliä alusta loppuun. Sen sijaan kiinnostavampaa on pariskunnan edesottamukset ja ongelmat sekä mielenkiintoiset ratkaisumallit ja – tavat. Tämä pätee varmasti kirjaan kuin kirjaan. Vastukset, konfliktit ja kaikenlaiset onnettomuudet on niitä perusjuttuja, joita hyvän romaanin tulee sisältää. Mitä isompi EI, sitä isompi jännite syntyy.
Sen lisäksi että koko romaanin perusidean on oltava iso EI, on niitä siroteltava tasaisesti kirjaan koko matkalle. Lukija lukee koko kirjan harvoin kerralla, joten hänet on houkuteltava kääntämään seuraavakin sivu. Se tapahtuu pitämällä jännitystä ja mielenkiintoa yllä vastoinkäymisten ja niiden voittamisen avulla.
Romaanin käänteet on ratkaistava uskottavalla tavalla. Jos EI kääntyy vain yhtäkkiä KYLLÄksi, lukija tuntee helposti tulleensa petetyksi. Keinot tämän aikaansaamiseksi ovat vähän erilaisia, jos kysymys on ihmisten välisistä konflikteista tai tilanteesta johtuvista vastuksista.
Molemmat on kuitenkin perusteltava yhtä loogisen uskottavasti, ja sillä tavalla että ratkaisun avaimet ovat olemassa jo ennen ongelmatilanteen syntymistä.
Eli mottona on, että jos saat El:n aallot lyömään päähenkilöä vasten tasaisesti läpi koko romaanin, niin pian huomaat sekä kustantajan että lukijoiden vastaavan KYLLÄ.




10 kommenttia:

  1. Mitä tuo EI tarkalleen ottaen tarkoittaa? Tiedän, että jännitettä varten tarvitaan ristiriita. Joku haluaa jotakin, mutta jokin estää häntä saamasta haluamaansa. Tai jonkin pitää olla vaakalaudalla tai aina kun henkilö saavuttaa jotain, matto vedetään jalkojen alta. Mutta tuota EI:tä en ihan käsittänyt?

    VastaaPoista
  2. Se tarkoittaa juuri sitä mitä oletitkin;D EI-sana kuvaa juuri tuota ristiriitaa ja yllätyksellisiä käänteitä, joita romaanin tulisi sisältää. Toisin sanoen ilmeiset juonikuviot jotka eivät yllätä lukijaa ovat sen vastakohta. Lukijan tuli saada koukkuun juuri noiden juonen yllättävien käänteiden vuoksi.

    VastaaPoista
  3. Ahaa:-) Lisäksi ainakin koelukijoilta saamani palautteen perusteella, ei riitä, että juonikuviot ovat jännittäviä, vaan henkilöistä pitää olla osannut kirjoittaa niin samaistuttavia, että he merkitsevät lukijalle jotain. Vaikka henkilö olisi kuinka suuressa ristiriidassa tahansa, niin jos lukijalla on tunne, ettei hän välitä mitä henkilölle tapahtuu, niin silloin jännitteellä ja juonella ja ristiriidalla ei ole väliä. Tämä siis on oman käsikirjoitukseni suurin ongelma. Olen nyt kirjoittamassa henkilöille niin sanotusti luuta lihan ympärille korjatakseni tämän vian.

    VastaaPoista
  4. Omassa kirjoittamisessani olen huomannut sen, että mikäli romaanihenkilö jää itselle etäiseksi, jää se sitä myös lukijalle. Täytyy kirjoittaa itsensä romaanihenkilön sisään, ajatuksiin ja tekoihin, kuin ne olisivat osa itseä, silloin henkilöt heräävät paperillakin eloon ja lukija tuntee samoin. Se kirjoittamisessa juuri on se vaikeus; saada se liha luiden päälle;D

    VastaaPoista
  5. "Lukijoita ei esimerkiksi välttämättä kiinnosta lukea kirjaa, joka on pelkästään onnellista perheidylliä alusta loppuun." Tämä on totta... mistähän lie johtuu.

    Mielenkiintoinen tuo ei/kyllä-teoria. (Jos sen nyt oikein ymmärsin!)

    VastaaPoista
  6. Oma olettamukseni on, että lukija haluaa saada haasteita, jännitystä ja oivaltamisen mahdollisuuksia lukukokemuksestaan. Liian valmiiksi pureskeltu juoni ilman ristiriitoja tai muita tasaisuuden rikkovia seikkoja turhauttaa lukijaa ja vähentää mielenkiintoa kirjaa kohtaan. Lukijoidenhan oma elämä on yleensä ja pääsääntöisesti melko tavallista ja harvemmin kovin jännittävääkään, jolloin hyvä kirja antaa mahdollisuuden ja luvan kokea sekä mielikuvituksessaan tehdä asioita, joita reaalielämässä ei koskaan toteuttaisi.

    VastaaPoista
  7. Tulkitsenko oikein, että sinun mielestäsi romaanihenkilön tulee haluta jotakin?

    VastaaPoista
  8. Lily; En sanoisi että romaanihenkilön tulisi tietoisesti aina haluta jotain, mutta erilaiset ajattelu- ja käytösmallit kuitenkin pohjimmiltaan johtuvat valinnoista. Onko taustalla halu vai ajautuminen, siinä mielenkiintoinen teema joka on vahvasti esillä seuraavassa käsikirjoituksessanikin.

    VastaaPoista
  9. Tällaisia yleisiä sääntöjä on nyt tietysti turha edes ajatella voivansa muodostaa, mutta jotakin vasten tuo EI aina muodostuu. Usein varmaan juuri päähenkilön tahtoa vastaan.

    Olisiko Jack Kerouac esimerkki kirjailijasta, joka on kirjoittanut ihmisistä, jotka ajautuvat, eivät tietoisesti tahdo. Miten Ei muodostuu Matkalla-teoksessa? Tiedän, tällaiset ääriesimerkit ovat aivan liian huonoja. Kannattaa ottaa esimerkeiksi joitakin tavanomaisempia tekstejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lily; mainitsemaasi teosta en ikävä kyllä ole lukenut, joten en voi ottaa siihen kantaa. Viimeisin lukemani romaani on Pasi Ilmari Jääskeläisen Harjukaupungin salakäytävät, joka on mielestäni loistava teos ja jossa juuri nuo ristiriitaiset teemat sopivat mitä parhaiten tähän "EI-teoriaan".

      Poista