Kirjasto on kirjoittajan idea-aitta. Sen lisäksi että kirjastosta löytyy monenlaista luettavaa omaan tarinanälkään, siellä on myös paljon kirjoja ja lehtiä aloilta, joista ei välttämättä tiedä mitään. Siispä joskus on paikallaan lukea asioista jotka ovat itselle uusia ja outoja. Kaikki uusi tieto laajentaa maailmankuvaa, ja luo taas uusia ideoita. Luettuasi tieteellisiä julkaisua ja yleisteoksia, ymmärrät paremmin maailman toimintaa. Luonnon ja tieteen ihmeillä on usein inspiroiva vaikutus.
Jos olet mies, lue naistenlehtiä ja naisille tarkoitettuja julkaisuja. Jos olet nainen, lue miehille tarkoitettuja lehtiä, eli lehtiä autoista ja tekniikasta. Yritä nähdä maailma toisen sukupuolen silmin. Mieti miten miehet ja naiset todella kokevat ja näkevät maailman. Mieti mikä on heille tärkeää, mitä he toivovat, ja miksi he tekevät asioita niin kuin tekevät.
Lukemalla voi oppia ymmärtämään maailmaa useammasta näkökulmasta. Ymmärtää myös toisen sukupuolen ajatuksia ja tuntemuksia. Ymmärtää erilaisten ihmisten motiiveja ja unelmia. Näin voi luoda ja kirjoittaa monipuolisia henkilöhahmoja, jotka ovat aitoja ja yksilöllisiä. Ennen kaikkea ymmärtää kuinka maailma voidaan nähdä ja kokea lukemattomilla eri tavoilla. Kaikesta tästä tulee inspiraation materiaalia.
En olekaan koskaan tullut ajatelleeksi lukea "miesten lehtiä" päästäkseni miehen pään sisään. Se voi johtua siitäkin, että yritän kovasti olla ajattelematta ihmisiä miehinä tai naisina vaan yksilöinä.
VastaaPoistaLähes kaikki päähenkilöni ovat aina miehiä. En ole kertaakaan kirjoittanut Miehisestä Miehestä, joka lukee autolehtiä ja mitähän miehiin liittyviä oletuksia tuohon voisi liittää. Tuollaisen hahmon kirjoittaminen voisi olla kehittävää, mutta minua etoo jo etukäteen. Uskon muutenkin, että miesten ja naisten välillä ei ole niin suurta eroa kuin yritetään väittää.
(+ vihaan kaikkia autoja ja pyöriä. Eräs kaverini lukee välillä jotakin pyörälehteä ja ääää, alkaa nukuttaa kun ajattelenkin sitä.)
Täysin ennakkoluuloton en osaa olla. Minuun on vahvasti istutettu ajatus siitä, että miehet eivät puhu tunteistaan. Se voi pitää pienissä määrin paikkansa, tai sitten se riippuu ihmisestä. Vanhemmilla miehillä ainakin tuntuu olevan normi siitä, etteivät he saa tunteilla liikaa. Minun miespuoliset ystävät avautuvat ihan yhtä lailla kuin naispuolisetkin. Itse asiassa minulla on enemmän pidättyväisiä nais- kuin miespuolisia ystäviä. Tämä voi olla tätä uutta sukupolvea. Naisellahan tuntuu olevan enemmän yleisesti hyväksyttyjä rooleja. Esimerkiksi joku prätkämimmi on cool mutta shoppailua rakastavaa miestä katsotaan oudosti. Tämä taas liittyy siihen, että naissukupuoleta pidetään yhä jotenkin huonompana mutta se onkin jo aivan eri tarina.
Mikä tulee inspiksen saamiseen luonnosta, en ole koskaan ymmärtänyt sitä. Tai ymmärrän hyvin pienenä inspiksen lähteenä. Metsä on metsää. En saa siellä ideoita. Tuntuu hassulta, että niin monille muille luonto on tärkeää kirjoittamisen kannalta.
Totta on varmaan pohdintasi nykyajan mies- ja naiskäsityksistä ja siitä että erot ovat kaventuneet jos ajatellaan perinteisiä roolimalleja. Minulla on ihana puoliso, joka puhuu ja näyttää tunteensa herkemmin kuin minä:)
PoistaTarkoitin tutustumisella lähinnä sitä, että riippuen minkä tyyppistä kässäriä sitten kirjoittaakin ja jossa on erilaisia roolihenkilöitä, voi olla hyväksi kehittää heille jokin hyvin miehinen ominaisuus josta ei välttämättä ole itsellä tarkkaa empiiristä kokemusta;D Itse oltuani yli 30 vuotta aviossa miesten ajatukset ja puuhat sekä mielenkiinnon kohteet ovat tulleet varsin selviksi, jopa lentämiseen liittyvät pienimmätkin yksityiskohdat, joita voin ehkä tulevissa kirjoissani hyödyntää;D Voisi jopa ajatella niin, että jos joku päähenkilöistä harrastaa moottoripyöräilyä olisi itselleni ainakin suotavaa tutustua harrastusta käsitelevään aikakausilehdistöön koska aihealue on itselleni vieraampi. En halua tässä yhteydessä takertua roolikysymyksiin vaan tarkoitin laaja-alaista tutustumista yleensäkin erityyppisiin kiinnostuksen kohteisiin ja harrastuksiin.
Luonto ja tiede ovat aihealueita, joista voi ammentaa paljonkin inspiraatiota omaan kirjoittamiseensa ja joskus tieto on tarpeen uskottavuudenkin kannalta.
Kirjasto on ihana paikka.
VastaaPoistaMutta apua, mun mielestä naistenlehtiä lukemalla ei todellakaan saa kuvaa naisesta! :-) Pikemminkin saa kuvan sellaisesta normatiivisesta naisen muotista (jota naiset itse ylläpitävät!) ja kun yksittäinen nainen ei sovi siihen muottiin, syntyy upottava tyytymättömyyden tunne, jota mainostajat kehottavat paikkaamaan ostamalla...
Sinänsä on kyllä aina mielenkiintoista lukea lehtiä, joita ei muuten ikinä lukisi.
Uskon että naistenlehtien taustalla on mahdollisimman suuret myyntiluvut ja siksi niissä olevat jutut on suunnattu mahdollisimman laajalle, yleensä keski-ikäiselle lukijakunnalle jota myös itse edustan. Minulle on aikojen saatossa tullut useita eri naistenlehtiä omasta elämäntilanteestani riippuen. Viimeksi Suomessa ollessani taisin tilata sisustamiseen ja terveyteen liittyviä lehtiä. Vaikka niiden ylläpitämä naiskuva ei tokikaan kerro koko totuutta naisista, niin silti en väheksyisi niiden antamaan informaatiota. Mikäli jonkin piirteen kokee huonona tai naista halventavana tai esineellistävänä, voi sitäkin tietoa käyttää hyväkseen omassa kirjoittamisessaan. Tärkeää on minusta se, että ei lokeroidu liiaksi omaan ajattelumalliinsa vaan katsoo maailmaa laaja-alaisesti ja avoimesti. Ottaa siitä sen minkä itselleen kokee tarpeelliseksi.
PoistaMinä en osaa oikein ajatella niin, että menisin tietoisesti johonkin paikkaan hakemaan inspiraatiota, vaikka monesti kyllä käy niin, että uusi kokemus, elämys tai näkemys saa aikaiseksi sen, että ideat kehittyvät mielessäni. En ole toisaalta myöskään mukana tuossa "luonta saa aikaan inspiraatiota" -joukossa, vaikka kirjoitankin paljon tekstejä, joihin luonto kiinteästi liittyy. Luonto itsellään ei kuitenkaan yleensä aiheuta varsinaisia ahaa-elämyksiä, koska kirjallisuudessa on minun näkemykseni mukaan kuitenkin ensisijaisesti kyse ihmisistä ja ihmisten välisistä suhteista, jotka tavalla tai toisella välittyvät tekstistä. Aina on se ihminen tai jollain tavoin ihmisen kaltaisena käsiteltävä inhimillinen olento, joka näkee, tuntee ja ajattelee.
VastaaPoistaKirjoittamisprosessin yhteydessä tuleekin sitten juostua kirjastossa, googleteltua tietoja ja jopa käytyä paikoissa, jotka tavalla tai toisella liittyvät kirjoituksen aiheeseen. Kirjoittaminen on monella tapaa sellaista tutkimusmatkailua, mutta en osaa tehdä taustatyötä ennen kuin olen lähtenyt projektissa eteenpäin.
Itsekin edustan sitä tyyppiä, joka aloittaa tarinan kirjoittamisen hetkellisesti, inspiraation iskiessä. Lisäksi tähänastiset tekstini ovat käynnistyneet henkilöistä käsin ja siten olleet enemmän juuri tuota ihmisen ajatusten ja tekojen kehittelyä. Kuitenkin on niin, että jossakin vaiheessa kirjoitustyö vaatii myös uskottavuuden tarkistusta ja silloin taustatyön tekeminen on välttämätöntä. Toiseen käsikseeni, joka sivuaa myös taiteita, jouduin etsimään vastauksia niin googlettamalla kuin kirjallisuudestakin. Koen sen erittäin mielenkiintoiseksi osaksi kirjoitusprosessia ja edelleen työskentelen sen parissa. Tässä kirjastopalvelut ovat olleet suurena apuna laajan tarjontansa ansiosta ja lukusalin tuoleja on tullut kulutettua aika tavalla;)
PoistaLuonto inspiraation lähteenä liittyy varmasti paljolti myös kirjoitustyön aiheeseen ja genreen. Luulen että moni runoilija käyttää paljonkin luonnon synnyttämiä mielikuvia teksteissään. Osa omista runoistanikin on saanut vaikutteita luonnosta ja esikoiskirjani maisema on puhtaasti oman luontokokemukseni ja sitä kautta saamani inspiraation kautta syntynyttä.