Jatkan aloittamaani pohdintaa kirjan aloituksesta. Käynnistämäni alkulausejuttu sai aikaan innostuneen pohdinnan kirjoittajien keskuudessa ja esiin tuli toinen toistaan huikeimpia avauslauseita.
Seuraavaksi esittelen kirjani alkutilanteen, mistä kirjani tarina alkaa.
Kirja alkaa lyhyellä pätkällä takaumaa, jonka aiemmin kirjoittamani aloituslause käynnistää. Takaumaan liittyy kolme eri toimintaympäristöä, mutta varsinainen alku tapahtuu työyhteisössä.
Aihetta on mielenkiintoisa pohtia. Omassa käsikirjoituksessani varsinainen tarina alkaa kuitenkin junassa matkalla päähenkilön synnyinseudulle kesän alussa ennen Juhannusta. Aivan ensimmäisessä versiossa tämä oli myös kirjan lähtötilanne, mutta hionnan ja jännitteen luonnin myötä tuntui välttämättömältä käynnistää kirja lyhyellä takaumalla. Se avaa tarinaa riittävästi, mutta ei paljasta liikaa.
Mikä on sinun tarinasi alkutilanne? Minkälaisessa ympäristössä tapahtumat käynnistyvät?
Alkulausepohdintasi sai kyllä hienon vyöryn aikaan, kun muutkin innostuivat. :)
VastaaPoistaMinulta ei ole oikein koskaan sujuneet nämä takaumalla aloittamiset. Ihailen kyllä sitä, kun ihmiset osaavat kirjoittaa hyviä takauma-aloituksia.
Minun tarinani alkutilanne on "yllättävä" (en nyt tiedä kuinka yllättävä se on) episodi, johon halusin henkilöt pistää. Alkukuva onkin lähinnä enemmän henkilöiden esittelyä varten kuin juonen esittelyä (siis tässä minun tapauksessani).
Nyt kun talvi on ollut niin pitkä ja kylmä, tuntuu ihanalta ajatella tarinaa, joka sijoittuu Juhannukseen! :)
Yllätys on aina paikallaan kiinnostuksen herättäjänä;) Omanikin sisältää heti alussa yllätyksen, joka kohdistuu lähinnä tapahtumaan ja muihin kirjan henkilöihin, ei ehkä niinkään lukijaan. Jatkossa niitä yllätäviä ja ehkä hiukan outojakin juttuja sitten tuleekin ihan loppuun saakka, onhan kyseessä psykologinen trilleri;)
VastaaPoistaKiitos tuosta alkulausepostauksesta, se oli todella ajatuksia herättävä ja sai tarkastelemaan retrospektiivisti vanhempiakin kirjoituksia.
VastaaPoistaMinulla ykkönen alkoi myös takaumalla päähenkilön kiperästä tilanteesta. Kakkosessa alussa päähenkilö miettii elämäänsä ja tulee paljastaneeksi oman vinoumansa. Samalla siinä kartoitetaan lähtötilanne ja lähipiiri, josta tapahtumat lähtevät vyörymään. Tosin tämä saattaa vielä matkan varrella muuttua, ykkösenkin takauma-aloituksen kehittelin vasta romaanin ollessa muutoin loppusuoralla. Ihanaa, miten tämä kirjoitusprosessi kuljettaa - kaikkea ei voi suunnitella etukäteen.
Hienoa että ajatuksia herää yllättävälläkin tavalla ja yllättävistä lähtötilanteista. Itsellenikin tämä analyyttinen pohdinta on ollut hyväksi ja avannut ihan uudella tavalla myös omaa tekstiä. Kun flow on päällä ei mieti lainkaan teknisiä tai muitakaan juttuja vaan antaa tekstin kuljettaa ja vasta jälkikäteen tulee katsottua kokonaisuutta ja sitä miten eri osa-alueet toimivat keskenään. Oppia siis ikä kaikki ja ennen kaikkea jälleen kerran vertaistuki on ensiarvoisen tärkeää kehittyäkseen kirjoittajana ja ihmisenä;)
Poista