Tarina on perusluonteeltaan seesteinen ja salaperäisen rauhallinen, mutta sen yllä leijuu koko ajan kutkuttava uhka; kuka tai ketkä mahtavat uhata naista, kenen pakkomielteiden uhri hänestä saattaa tulla?
Haluaisitko lukea koko tarinan, tietää mitä naiselle tapahtui, oliko sadulla onnellinen loppu?
Kustantamo tietää ja päättää...
Minusta on tavallaan hassusti sanottu, että "kustantamo tietää ja päättää". Kustantamo päättää kyllä, mutta eihän se mikään "tieto" ole, vaan fiilis. :->
VastaaPoistaEhkäpä käytin hiukan hassua ilmaisua;) Tarkoitin sanonnalla sitä, että kustantamo, luettuaan käsikseni, tietää tarinan lopun ja päättää, onko tarina julkaisemisen arvoinen.
VastaaPoistaEdelleen siis odotan ratkaisua kustantamosta.
Mielenkiintoinen lause tuo aloituksesi. Ei tosin kovin konkreettinen, mutta ehkä sen ei pidä ollakaan. Konkretia löytyy tietenkin itse käsikirjoituksesta.
VastaaPoistaLily; Aloituslause on tiivistelmä tarinasta ja tarinan tunnelmasta. Salaperäisyys on iso osa sitä;)
VastaaPoistaTuo ensimmäinen lause on tosi hieno. Se on kaunis ja jännittävä, runollinenkin. Toisaalta sen jälkeen voisi jatkaa siten, että antaisi lukijalle mahdollisuuden samaistua päähenkilönaiseen, siis ei kertoa mitään loppuratkaisusta, tai muutenkaan paljastaa sellaisia asioita, jotka pilaavat lukukokemuksen, mutta ehkä jotakin naisen iästä, ei siis numeroa, mutta jotakin viitteeellistä. Ovatko lapset muuttaneet juuri kotoa? Onko nainen asettumassa uuteen kotiinsa avioeron jälkeen, ehkä ulkomaille? Jotakin hänen tilanteestaan. Sellainen nyt vain tuli mieleen, ja oikeaa ratkaisua ei tietenkään olekaan.
VastaaPoistaLily; kiitos kovasti kannustavasta ja terävästä huomiostasi käsikirjoitukseni suhteen:D Alkulause on kuvitteellinen osa valmiin kirjan takalievetekstiä. Ilman "olipa kerran"- osaa, joka on vain blogitekstini otsikko. Varsinainen kirja alkaa eri sanoilla ja tiivistetyllä tunnelmalla. En sitä tässä paljasta, mutta ensimmäisen luvun kautta avautuu joitakin pohtimiasi asioita naisesta, sopivassa suhteessa. Kaikki kirjani luvut alkavat erillisellä välilehdellä jossa on luvun teemaan ja henkeen sopiva ns. "iskulause".
VastaaPoistaVoi kunpa toivoisin, että sinä ja monet muut pääsisitte sitä jo lukemaan ja arvioimaan, mutta täytyy vai olla kärsivällinen ja odottaa...
Selvä se, ettei tekstistä kannata liikaa paljastaa blogissa, kun on tarkoittanut kirjan kuitenkin julkaistavaksi paperiversiona. Hyvän takalievetekstin kirjoittaminen on muuten hankalaa, helposti tulee pelkistäneeksi liikaa. Toisaalta joskus näkee aivan liian kompleksisia ja monimutkaisia tekstejä takaliepeissä, niin kuin nyt esimerkiksi Leena Parkkisen uusimman, lehmästä kertovan nuorten tai lastenkirjan takakansiteksti. Se on tosi huono.
VastaaPoistaOma viehätyksensä on muuten siinä, että miettii sitä yhden virkkeen mittaista lausetta, joka omasta teoksesta olisi Hesarissa, jos nimittäin pääsisi listaan mukaan. Sinnehän ei kaikki pääse.
Vielä tuosta ekasta lauseestasi, tuo "kymmenen eilistä" on siinä erityisen hieno. Siinä on jotain konkreettistakin, vaikka se on myös arvoituksellinen. Siis tuo "kymmenen" kuulostaa faktalta, vaikkei siitä saa aivan kiinni, mikä ei tietenkään ole tarkoituskaan. Arvoituksellisuus tekstissä on vähän sellainen juttu, että sen pitää syntyä siinä sivussa. Kirjoittajan ei kannata pitää sitä hirveästi hampaat irvessä pystyssä. Päinvastoin, lukijalle pitää antaa koko ajan paljon; ei keskittyä siihen, mitä ei kerrota, vaan siihen mitä kerrotaan.
Lily; kiitos:D Tuntuu tosi hyvältä saada kaltaistasi palautetta tulevasta kirjastaan. Tässä odotellessa on ollut aikaa paneutua myöskin noihin "myyntipuheisiin". Itse nimittäin kiinnitän niihin paljon huomiota kirjaa ostaessani. Siis mitä takaliepeessä lukee, millaisia houkutuslauseita niihin on keksitty ja onko joku lauseista suora lainaus itse kirjan sisältötekstistä.
VastaaPoistaKymmenen eilistä on kirjan tekonimi ja palautteen pohjalta se todennäköisesti tulee olemaan myös lopullinen nimi;D