keskiviikko 23. helmikuuta 2011

MIKSI KIRJOITAN?


Kun puheen ovi on kiinni, onneksi sanan ikkuna on auki. Varsinkin romaanikäsikirjoitusta työstäessäni olen paljon miettinyt sanoja. Niiden voimaa ja merkitystä. Niiden määrää suhteessa niiden sanomaan. Sanat muuttuvat eläväksi kirjoitettuna, puhumalla sanat helposti typistyvät jokapäiväisyyksiin. Kirjoitetulla sanalla on painoarvoa. Puhe unohtuu, mutta kirjoitettu sana säilyy. Kirjoittamalla työstän ajatuksiani. Ajattelemalla pohjustan kirjoittamistani. Kirjoittaminen avaa uusia ulottuvuuksia itsessäni. Ruokkii mielikuvitustani. Tarina herää eloon kirjoitetun sanan kautta.
Parhaimmillaan sanat herättävät toivoa, tuovat lohtua, ilahduttavat ja viihdyttävät. Siirtävät lukijansa uusiin maailmoihin, saavat unohtamaan arjen, edes hetkeksi. Siksi kirjoitan.

tiistai 15. helmikuuta 2011

ERINOMAINEN ESIKOINEN

Luettuani Riikka Pulkkisen viimeisimmän romaanin, "Totta", ihastuin siihen todella ja hankin myös hänen esikoisensa "Rajan" luettavakseni. Kirja ei mielestäni yltänyt aivan uusimman tasolle, mutta esikoiseksi kirja oli yksi parhaista koskaan lukemistani. Kaikesta ihmisten raadollisuudesta huolimatta kirja sisälsi paljon myös kauneutta, enkä voi edelleenkään muuta kuin hämmästellä kielen lähes täydellisyyttä hipovaa soljuntaa. Samoin kuin "Totta", tämä kirja herätti monenlaisia tuntoja ja pohdintaa ihmisen elämän ja mielen rajoista ja pysäytti joskus rajustikin tutkimaan omaa suhtautumista kirjojen teemoina kulkeviin ajatuksiin. Liitän mukaan erään seuraamani blogisivuston kirja-arvion "Raja"-kirjasta, koska se mielestäni ilmaisee upeasti myöskin omia ajatuksiani kirjasta.
Suosittelen!

maanantai 14. helmikuuta 2011

EDISTYSTÄ



Sinä sanot että meille riittää menneen ajan muistot.
Hiljaisuus joka ympäröi meidät.
Kaikki nuo kauniit, ajan patinoimat esineet,
joiden herkkyys vain korostuu tässä modernissa teknologiaviidakossa.
Edistys, mitä muuta se tuo kuin pelkoa, sinä kysyt.
Loputon äänten virta.
Ärsykkeet jotka tukahduttavat,
tappavat luovan mielen minussa.
En osaa vastata.
Haen tietoa Googlesta.

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

VELJEN VAIMO

Kirja-arvio
Kuinka tulinkin eksyneeksi runsas vuosi sitten Henna Helmi Heinosen blogiin ”Minusta tulee kirjailija”? Suurimmaksi osaksi varmaan siksi, että olin juuri saanut valmiiksi esikoisteokseni käsikirjoituksen ja pohdin tulevaisuuttani mahdollisena kirjailijana.

Hennan tapa kirjoittaa ja kertoa kirjoitusprosessistaan imaisi mukaansa ja sitä kautta myös esikoisteoksen osittainen tuntemus oli pohjalla kirjaan tarttuessani. Blogi toimi ja toimii edelleen hyvänä markkinointikanavana esikoiselle ja sitä kautta sain itsekin ko. kirjan arvioitavakseni ilman kustannuksia, kiitos siitä!

Mistä siis aloittaisin? Etukäteen tiesin että kyseessä on ihmissuhdetarina. Tarinassa on useita eri henkilöitä, joista keskiössä ovat kolme veljestä, yhden vaimo, toisen kihlattu ja kolmannen rakastuminen varattuun. Ympärillä löysä verkko omaisia, joista ehkä Tuikku, veljesten äiti, nousee osaksi tarinaa.

Kirjaa on mainostettu sukutarinana, rakkaustarinana ja selviytymistarinana. Se tuo minusta esiin hyvin myös kirjan pienoisen ongelman. Liian paljon tavaraa yksissä kansissa. Jokainen osa-alue olisi ollut oman kirjan arvoinen. Hennan tapa kirjoittaa on sujuvaa ja rehevää. Vauhdin hurmassa vain aika ajoin tuli lukiessa vähän eksynyt olo, ”Hups, missä nyt mennään?”! Runsas-sanaisuudestaan huolimatta kirjan keskeiset hahmot jäivät jollakin tapaa etäisiksi. Veljen vaimo, johon myös kirjan nimi viittaa, olisi kaivannut mielestäni enemmän paneutumista ja ajatuskulkujen avaamista. Olisin nostanut hänet tarinassa enemmän esiin ja kuvannut ehkä muita kirjan henkilöitä enemmän hänen kauttaan.
Kirja kuvaa nuorten aikuisten elämää, oman paikkansa etsintää ja ihmissuhteiden merkitystä/merkityksettömyyttä. Paikoitellen tuntui kuin kaikki olisi ollut liian valmiiksi pureskeltua. Kaipasin enemmän särmää, jota onneksi yksi veljeksistä, Kristian, toi mukanaan.

Kirja on kuitenkin hyvä esikoiseksi omassa sarjassaan. Vaaka kallistuu omassa arviossani viihdekirjan suuntaan, vaikka omaa paikoitellen aineksia myös syvempään draamaan. Kirjan markkinointi on varmasti osunut oikeaan kohderyhmään ja uskon että siinä lukijakunnassa kirja myös saa innostuneen vastaanoton ja hyvät myyntiluvut.

Tämän esikoisen perusteella uskallan odottaa Hennalta lisää mielenkiintoisia ja keskustelua herättäviä teoksia. Hän omaa kaikki hyvän kirjailijan ominaisuudet, joita hiomalla todelliset ”Helmet” löytävät tiensä laajan lukijakunnan tietoisuuteen.

Kustantajan sivut