Olen hidas kirjan lukija. Siinä
mielessä, että luen pienen palan kerrallaan ja tauot voivat venyä
päivistä viikkoihin. Minusta ei olisi kirjabloggariksi. He tekevät
huikean hienoja arvioita lukemistaan kirjoista ja kaiken lisäksi
lukevat mielettömän määrän kirjoja vuosittain.
Ostan lukemani kirjat omaksi. Minulle
kirjahylly on esteettinen nautinto ja suoranainen fyysinen kokemus.
Jokaisen kirjan selkämys kätkee sisäänsä huikean tarinan,
matkan, jonka olen halunnut tehdä.
Yritän jatkossa tehdä Markemaisen
arvion lukemistani kirjoista, mutta toistaiseksi saatte tutustua
kirjoihin pääasiassa kustantajien esittelyjen kautta. Ne
eivät ole todellisia arvioita ko. kirjasta, mutta antavat kuitenkin
jonkinmoisen kuvat kirjan sisällöstä.
Alla listaus viimeksi lukemistani kirjoista höystettynä parilla arviointilauseella. Sivupalkissa olevista kansikuvista pääset lukemaan kustantajien ja joidenkin kriitikoiden esittelyjä ko. teoksista:
Laila Hirvisaari:
Satakielimetsä
Perin kirjan
vanhemmiltani osana laajempaa kirjakokoelmaa heidän muutettua
pienempään asuntoon. Ensimmäinen Hirvisaareni ja ihan mukava
lukukokemus. Ansioksi luen tarkan historiankuvauksen
1900-luvun alun Venäjästä. Kirja oli viimeinen osa 3-osaista
Sonja-sarjaa. Ehkä joskus hankin kaksi edellistä täydentääkseni
sarjan.
J.S. Meresmaa: Mifongin
perintö
Tämän kevään
esikoiskirjailija, jonka esikoiskirjailijan vuosi -blogia olen
ahkerasti seurannut. Teos sijoittuu fantasiakirjallisuuteen eikä
siksi kuuluisi hankittavien kirjojen listalleni. Voitin kirjan
arvonnassa ja hyvä niin. Kirja oli positiivinen yllätys ja osoitti
kirjailijan kiistämättömän lahjakkuuden. Pidin erityisesti
kirjan visuaalisuudesta, siitä että se sisälsi kirjailijan
piirroksia tarinan kuvitteellisista tapahtumapaikoista.
Richard Mason: Muistojen
huoneet
Matkalahjaksi saatu
välipalaromaani. Viihdettä ja ajanvietettä. Sopi hyvin
aurinkorannalle päivävarjon alle. Joskus kevytkin on kivaa!
Jose Saramago: Kertomus
sokeudesta
Poikani lahja minulle
ja siksi ylivertainen. Huikean vahva ja hieno romaani, joka
puhuttelee edelleen kuukausien lukukokemuksen jälkeenkin. Poikkeava
kirjoitustyyli vain lisäsi tekstin vahvuutta ja painoarvoa.
Kirjallinen nero, varma klassikko ja Nobel-palkinnon saanut
huippukirjailija. Kuuluu keskeiselle paikalle hyllyssäni.
Kjell Westö: Missä
kuljimme kerran
Finlandia-voittaja, eikä
syyttä. Hieno historiallinen tarina, jossa kaikki toimii.
Sujata Massey: Rei Shimura,
samurain tytär
En tiedä mitä kautta
kirja on minulle kulkeutunut, mutta se oli juuri sopivaa
matkalukemista palatessani Espanjasta Suomeen. Viihdekirjallisuus ei
ole suosikkejani. Kirja oli sujuva, joskin yllätyksetön. Jää
hyllyni ainokaiseksi vahingoksi!
Pasi Ilmari Jääskeläinen:
Harjukaupungin salakäytävät
Hautalan ohessa yksi
kotimainen kirjailijasuosikkini. Olen lukenut tähän mennessä vain
tämän kyseisen teoksen, mutta vakuutuin täysin. Kirjassa kaikki
toimii. Täydellinen lukunautinto. Hankin jatkossa kaikki tulevat ja
jo ilmestyneet kirjailijan teoksen. Ne kruunaavat hyllyni.
Mikko Rimminen: Nenäpäivä
Kirja, jota luin nauraen,
mutta kyyneleet silmissä. Hienolla tavalla huumorin kautta vakavia
asioita avaava teos. Uudissanojen aarrearkku ja täynnä arjen
oivalluksia.
Joyce Carol Oates: Kosto:
Rakkaustarina
Jotakin Oatesilta on pakko
olla jokaisen lukijan kirjahyllyssä! Kirkas, koskettava, raju ja
kaunis samalla kertaa. Mestarikirjailijan varmaa kerrontaa. Kuuluu
tuleviin klassikoihin.
Riikka Pulkkinen: Totta
Ennen kaikkea huikean
hienoa kieltä sisältävä teos. Psykologisesti ansiokasta
ihmissuhdekuvausta. Teos avasi ovet kansainväliseen menestykseen
eikä syyttä. Uusin hankintalistallani.
Kimmo Pasanen: Tyhjyys
itämaisessa ajattelussa ja taiteessa
Tajunnanräjäyttävä teos
tyhjyyden olemuksesta. Huikea matka itämaiseen ajatteluun ja
taiteeseen.
Orhan Pamuk: Nimeni on
punainen
Hankin kirjan osana
kirjallisuuspiirin lukulistaa. Loistava löytö ja huikeaa
kerrontaa. Sanataidetta sen varsinaisessa merkityksessä. Huikea
matka miniatyyrien maailmaan ja keskelle rikollista mieltä.
Ansaitsee paikkansa klassikoiden keskellä.
Sofi Oksanen: Puhdistus
Tämän kirjan mukana oloa
hyllyssäni ei varmasti kenellekään tarvitse perustella. Hieno
teos niin juonen, kirjoitustyylin kuin visuaalisuudenkin vuoksi.
Pirjo Hassinen: Suistola
Heräteostos, joka
kuitenkin osoittautui kannattavaksi. Vahvasti aistikas ja oivasti
punottu tarina. Herätti mielenkiinnon muihinkin kirjailijan
teoksiin. Hankintalistalla mm. uusin.
Siri Hustvedt: Lumous
Hankin tämän esikoisen
luettuani aiemmin kaksi uudempaa teosta, joihin ihastuin.
Esikoiskirjan lumoava tarina sisälsi jo selkeästi kirjailijan
tavaramerkiksi muodostuneen taiteen elementin osana kerrontaa ja
juonta.
Marko Hautala: Käärinliinat
Kuuluu sarjaan pakko saada
omaksi! Hautala ei pettänyt tässäkään, päinvastoin. Missä
kulkee terveen ja sairaan mielen raja?
Henna Helmi Heinonen: Veljen
vaimo
Tämän kirjailijan
ensimmäisen blogin kautta löysin tieni muihinkin
kirjoittajablogeihin ja lopulta perustin sellaisen myös itse. Siinä
ehkä suurimmat kirjan ansiot. Kirja itse oli sujuvasti kirjoitettu
ja arkielämän realismiin pohjautuva perhesuhdetarina. Esikoiseksi
ihan näppärä lukuromaani.
Siri Hustvedt:
Amerikkalainen elegia
Älykäs ja psykologinen
teos, joka vahvisti aiempaa arviotani kirjailijasta. Ansaitsee
paikkansa kirjahyllyssäni. Luen aika ajoin uudelleen ja löydän
siitä aina jotakin uutta pohdittavaa.
Riikka Pulkkinen: Raja
Esikoiskirjailijan hieno
avaus kohti kansainvälistä menestystä. Teos antoi jo viitteitä
yhdestä aikamme lupaavimmista kotimaisista naiskirjailijoista.
Elina Hirvonen: Kauimpana
kuolemasta
Afrikka tuli iholle ja
sydämeen saakka tämän teoksen kautta. Hirvosen kieli on huikeaa,
paikoitellen kieli vei huomion itse tarinasta, mutta kaiken
kaikkiaan hieno lukukokemus.
Mihail Bulgakov: Saatana
saapuu Moskovaan
Omistan sarjan klassikoita
vain niiden kulttuurillisen ja taiteellisen arvon vuoksi ja tämä
teos on yksi niistä.
Siri Hustvedt: Kaikki mitä
rakastin
Tähän kirjailijaan ja
teokseen törmäsin kirjallisuuspiirin kautta ja hyvä niin.
Kyseinen teos on suosikkini lukemistani Hustvedin kirjoista. Pidän
kirjailijan tavasta yhdistää älykkäästi taide ja kirjallisuus
osaksi tarinaa.
Marko Hautala:
Itsevalaisevat
Tämänhetkinen suomalainen
suosikkikirjailijani Pasi Ilmari Jääskeläisen ohessa. Kerronnan
mestari ja maagisen realismin suvereeni hallitsija. Tarina kuljetti
syvissä vesissä ja arvoituksellinen jännite piti otteessaan
loppuun saakka.
Katri Lipson: Kosmonautti
Hankin kirjan heti sen
ilmestymisen jälkeen. Aloin tuolloin seurata suomalaisia
esikoiskirjailijoita ja hankin teoksen puhtaasti sen tavanomaisesta
poikkeavan tarinan vuoksi. Venäläisyys välittyi tarinasta niin
hajujen kuin makujen ja tunnelmienkin kautta. Napakkaa kerrontaa ja
uskottavaa miljöökuvausta.
Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Tätä teosta luonnehdin
kirjojeni isäksi. Huikea matka muinaiseen Egyptiin. Ja mikä
kerronnan ja ajatuksen riemukulku. Tämän teoksen pyrin lukemaan
yhä uudelleen. Aivan vain tietääkseni, millainen on todellinen
KIRJA.
Olen lukenut näistä joitakin, mutta Muostojen huoneille olen kaivannut blogisavuja. Minusta se ylittää kevytviihteenrajan. Oma kirjani lähti suomentaja Eve rehnin matkalukemiseksi Turkkiin, kun hän oli viimeisellä pitkällä lomallaan ennen kuin menehtyi vaikeaan sairauteensa. Hän taisi sitä blogiini kommentoidakin. Kirjahan on paitsi kertomus Alzheimerin taudista, myös kuvaus aikuisen tyttären ja äidin keskirankasta suhteesta.
VastaaPoistaKaikki mitä rakastin ylittää kaikki rajat...se on niin hieno elämys. Sen sijaan Hustvdetin Amerikkalainen elegia oli minulle niin pliisu, että en tuonut sitä edes blogiini. Lumous on kuin KMR:n harjoitustyö aina roolituksia myöten.
Kosto: Rakkaustarina onnistuu siinä missä haluaakin eli osoittaa joukkoraiskauskertomuksellaan jotain enemmän ja pahempaa raiskauksen käsitteestä ja naisen heikosta asemasta miesten maailmassa.
Sinuhe on maailman paras kirja...
Nostit esiin Muistojen huoneet-teoksen ja hyvä niin. Tarkoitukseni on lukea se kohta uudelleen ja ehkäpä silloin sen sanoma avautuu uudella tavalla itsellenikin. Ulkoiset lomafiilikset varmasti veivät osan huomiostani.
VastaaPoistaKaikki mitä rakastin on mielestäni Sirin tähänastisista lukemistani paras, ehdottomasti. Lumous oli tosiaan hiukan raakile kuten monet esikoiskirjat ovat. Kirjailijan ääni oli kuitenkin jo löytymässä.
Kosto:rakkaustarinassa minua puhutteli erityisesti kerronnan taidokas vähäeleisyys, joka kuitenkin kosketti niin syvästi ja pysyvästi. Rankka lukukokemus ja rankka aihe.
Totta, Sinuhe on kirjojen KIRJA.
Olen lukenut noista aika monta, mutta Itsevalaisevista täytyy sanoa, että se oli minusta jotenkin kamalan ahdistava ja pelottava kirja!
VastaaPoistaKieltämättä Itsevalaisevat on rankka ja ahdistavakin sen käsittelemän aiheen vuoksi. Toisaalta se kuvaa hyvin ihmisen alitajuisia pelkoja ja epävarmuutta vieraan elementin äärellä. Nykyinen maailma on sormenpäissämme, näköpiirissämme ja ajatuksissamme joko tiedostettuna tai tiedostamatta, paljolti tiedonvälityksen räjähdysmäisen kasvun vuoksi. Tiedonmäärä kasvaa ja sitä kautta myös pelko lisääntyy. Tuntuu, että kaikki on mahdollista niin hyvässä kuin pahassakin. Kirja käsittelee mielestäni näitä elementtejä.
PoistaEn ole lukenut noista kuin Saatanan, Harjukaupungin ja juuri viime viikolla Sinuhe, mutta kaikki ovat huikean hyviä. Totta on hyllyssä odottamassa lukemista, varmaan loka-marraskuussa.
VastaaPoista