maanantai 10. syyskuuta 2012

VIIMEKSI LUETUT


Olen hidas kirjan lukija. Siinä mielessä, että luen pienen palan kerrallaan ja tauot voivat venyä päivistä viikkoihin. Minusta ei olisi kirjabloggariksi. He tekevät huikean hienoja arvioita lukemistaan kirjoista ja kaiken lisäksi lukevat mielettömän määrän kirjoja vuosittain.

Ostan lukemani kirjat omaksi. Minulle kirjahylly on esteettinen nautinto ja suoranainen fyysinen kokemus. Jokaisen kirjan selkämys kätkee sisäänsä huikean tarinan, matkan, jonka olen halunnut tehdä.

Yritän jatkossa tehdä Markemaisen arvion lukemistani kirjoista, mutta toistaiseksi saatte tutustua kirjoihin pääasiassa kustantajien esittelyjen kautta. Ne eivät ole todellisia arvioita ko. kirjasta, mutta antavat kuitenkin jonkinmoisen kuvat kirjan sisällöstä.

Alla listaus viimeksi lukemistani kirjoista höystettynä parilla arviointilauseella. Sivupalkissa olevista kansikuvista pääset lukemaan kustantajien ja joidenkin kriitikoiden esittelyjä ko. teoksista:

 Laila Hirvisaari: Satakielimetsä
 Perin kirjan vanhemmiltani osana laajempaa kirjakokoelmaa heidän muutettua pienempään asuntoon. Ensimmäinen Hirvisaareni ja ihan mukava lukukokemus. Ansioksi luen tarkan historiankuvauksen 1900-luvun alun Venäjästä. Kirja oli viimeinen osa 3-osaista Sonja-sarjaa. Ehkä joskus hankin kaksi edellistä täydentääkseni sarjan.





J.S. Meresmaa: Mifongin perintö
 Tämän kevään esikoiskirjailija, jonka esikoiskirjailijan vuosi -blogia olen ahkerasti seurannut. Teos sijoittuu fantasiakirjallisuuteen eikä siksi kuuluisi hankittavien kirjojen listalleni. Voitin kirjan arvonnassa ja hyvä niin. Kirja oli positiivinen yllätys ja osoitti kirjailijan kiistämättömän lahjakkuuden. Pidin erityisesti kirjan visuaalisuudesta, siitä että se sisälsi kirjailijan piirroksia tarinan kuvitteellisista tapahtumapaikoista.




Richard Mason: Muistojen huoneet
 Matkalahjaksi saatu välipalaromaani. Viihdettä ja ajanvietettä. Sopi hyvin aurinkorannalle päivävarjon alle. Joskus kevytkin on kivaa! 








Jose Saramago: Kertomus sokeudesta
 Poikani lahja minulle ja siksi ylivertainen. Huikean vahva ja hieno romaani, joka puhuttelee edelleen kuukausien lukukokemuksen jälkeenkin. Poikkeava kirjoitustyyli vain lisäsi tekstin vahvuutta ja painoarvoa. Kirjallinen nero, varma klassikko ja Nobel-palkinnon saanut huippukirjailija. Kuuluu keskeiselle paikalle hyllyssäni.





Kjell Westö: Missä kuljimme kerran
Finlandia-voittaja, eikä syyttä. Hieno historiallinen tarina, jossa kaikki toimii.









Sujata Massey: Rei Shimura, samurain tytär
En tiedä mitä kautta kirja on minulle kulkeutunut, mutta se oli juuri sopivaa matkalukemista palatessani Espanjasta Suomeen. Viihdekirjallisuus ei ole suosikkejani. Kirja oli sujuva, joskin yllätyksetön. Jää hyllyni ainokaiseksi vahingoksi!






Pasi Ilmari Jääskeläinen: Harjukaupungin salakäytävät
Hautalan ohessa yksi kotimainen kirjailijasuosikkini. Olen lukenut tähän mennessä vain tämän kyseisen teoksen, mutta vakuutuin täysin. Kirjassa kaikki toimii. Täydellinen lukunautinto. Hankin jatkossa kaikki tulevat ja jo ilmestyneet kirjailijan teoksen. Ne kruunaavat hyllyni.






Mikko Rimminen: Nenäpäivä 
Kirja, jota luin nauraen, mutta kyyneleet silmissä. Hienolla tavalla huumorin kautta vakavia asioita avaava teos. Uudissanojen aarrearkku ja täynnä arjen oivalluksia.







Joyce Carol Oates: Kosto: Rakkaustarina
Jotakin Oatesilta on pakko olla jokaisen lukijan kirjahyllyssä! Kirkas, koskettava, raju ja kaunis samalla kertaa. Mestarikirjailijan varmaa kerrontaa. Kuuluu tuleviin klassikoihin.







Riikka Pulkkinen: Totta
Ennen kaikkea huikean hienoa kieltä sisältävä teos. Psykologisesti ansiokasta ihmissuhdekuvausta. Teos avasi ovet kansainväliseen menestykseen eikä syyttä. Uusin hankintalistallani.







Kimmo Pasanen: Tyhjyys itämaisessa ajattelussa ja taiteessa
Tajunnanräjäyttävä teos tyhjyyden olemuksesta. Huikea matka itämaiseen ajatteluun ja taiteeseen.








Orhan Pamuk: Nimeni on punainen
Hankin kirjan osana kirjallisuuspiirin lukulistaa. Loistava löytö ja huikeaa kerrontaa. Sanataidetta sen varsinaisessa merkityksessä. Huikea matka miniatyyrien maailmaan ja keskelle rikollista mieltä. Ansaitsee paikkansa klassikoiden keskellä.






Sofi Oksanen: Puhdistus
Tämän kirjan mukana oloa hyllyssäni ei varmasti kenellekään tarvitse perustella. Hieno teos niin juonen, kirjoitustyylin kuin visuaalisuudenkin vuoksi.






Pirjo Hassinen: Suistola
Heräteostos, joka kuitenkin osoittautui kannattavaksi. Vahvasti aistikas ja oivasti punottu tarina. Herätti mielenkiinnon muihinkin kirjailijan teoksiin. Hankintalistalla mm. uusin.







Siri Hustvedt: Lumous
Hankin tämän esikoisen luettuani aiemmin kaksi uudempaa teosta, joihin ihastuin. Esikoiskirjan lumoava tarina sisälsi jo selkeästi kirjailijan tavaramerkiksi muodostuneen taiteen elementin osana kerrontaa ja juonta.







Marko Hautala: Käärinliinat
Kuuluu sarjaan pakko saada omaksi! Hautala ei pettänyt tässäkään, päinvastoin. Missä kulkee terveen ja sairaan mielen raja?








Henna Helmi Heinonen: Veljen vaimo
Tämän kirjailijan ensimmäisen blogin kautta löysin tieni muihinkin kirjoittajablogeihin ja lopulta perustin sellaisen myös itse. Siinä ehkä suurimmat kirjan ansiot. Kirja itse oli sujuvasti kirjoitettu ja arkielämän realismiin pohjautuva perhesuhdetarina. Esikoiseksi ihan näppärä lukuromaani.





Siri Hustvedt: Amerikkalainen elegia
Älykäs ja psykologinen teos, joka vahvisti aiempaa arviotani kirjailijasta. Ansaitsee paikkansa kirjahyllyssäni. Luen aika ajoin uudelleen ja löydän siitä aina jotakin uutta pohdittavaa.







Riikka Pulkkinen: Raja
Esikoiskirjailijan hieno avaus kohti kansainvälistä menestystä. Teos antoi jo viitteitä yhdestä aikamme lupaavimmista kotimaisista naiskirjailijoista.






Elina Hirvonen: Kauimpana kuolemasta
Afrikka tuli iholle ja sydämeen saakka tämän teoksen kautta. Hirvosen kieli on huikeaa, paikoitellen kieli vei huomion itse tarinasta, mutta kaiken kaikkiaan hieno lukukokemus.







Mihail Bulgakov: Saatana saapuu Moskovaan
Omistan sarjan klassikoita vain niiden kulttuurillisen ja taiteellisen arvon vuoksi ja tämä teos on yksi niistä.







Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin
Tähän kirjailijaan ja teokseen törmäsin kirjallisuuspiirin kautta ja hyvä niin. Kyseinen teos on suosikkini lukemistani Hustvedin kirjoista. Pidän kirjailijan tavasta yhdistää älykkäästi taide ja kirjallisuus osaksi tarinaa. 







Marko Hautala: Itsevalaisevat
Tämänhetkinen suomalainen suosikkikirjailijani Pasi Ilmari Jääskeläisen ohessa. Kerronnan mestari ja maagisen realismin suvereeni hallitsija. Tarina kuljetti syvissä vesissä ja arvoituksellinen jännite piti otteessaan loppuun saakka.






Katri Lipson: Kosmonautti
Hankin kirjan heti sen ilmestymisen jälkeen. Aloin tuolloin seurata suomalaisia esikoiskirjailijoita ja hankin teoksen puhtaasti sen tavanomaisesta poikkeavan tarinan vuoksi. Venäläisyys välittyi tarinasta niin hajujen kuin makujen ja tunnelmienkin kautta. Napakkaa kerrontaa ja uskottavaa miljöökuvausta.






Mika Waltari: Sinuhe egyptiläinen
Tätä teosta luonnehdin kirjojeni isäksi. Huikea matka muinaiseen Egyptiin. Ja mikä kerronnan ja ajatuksen riemukulku. Tämän teoksen pyrin lukemaan yhä uudelleen. Aivan vain tietääkseni, millainen on todellinen KIRJA.



















5 kommenttia:

  1. Olen lukenut näistä joitakin, mutta Muostojen huoneille olen kaivannut blogisavuja. Minusta se ylittää kevytviihteenrajan. Oma kirjani lähti suomentaja Eve rehnin matkalukemiseksi Turkkiin, kun hän oli viimeisellä pitkällä lomallaan ennen kuin menehtyi vaikeaan sairauteensa. Hän taisi sitä blogiini kommentoidakin. Kirjahan on paitsi kertomus Alzheimerin taudista, myös kuvaus aikuisen tyttären ja äidin keskirankasta suhteesta.

    Kaikki mitä rakastin ylittää kaikki rajat...se on niin hieno elämys. Sen sijaan Hustvdetin Amerikkalainen elegia oli minulle niin pliisu, että en tuonut sitä edes blogiini. Lumous on kuin KMR:n harjoitustyö aina roolituksia myöten.

    Kosto: Rakkaustarina onnistuu siinä missä haluaakin eli osoittaa joukkoraiskauskertomuksellaan jotain enemmän ja pahempaa raiskauksen käsitteestä ja naisen heikosta asemasta miesten maailmassa.

    Sinuhe on maailman paras kirja...

    VastaaPoista
  2. Nostit esiin Muistojen huoneet-teoksen ja hyvä niin. Tarkoitukseni on lukea se kohta uudelleen ja ehkäpä silloin sen sanoma avautuu uudella tavalla itsellenikin. Ulkoiset lomafiilikset varmasti veivät osan huomiostani.

    Kaikki mitä rakastin on mielestäni Sirin tähänastisista lukemistani paras, ehdottomasti. Lumous oli tosiaan hiukan raakile kuten monet esikoiskirjat ovat. Kirjailijan ääni oli kuitenkin jo löytymässä.

    Kosto:rakkaustarinassa minua puhutteli erityisesti kerronnan taidokas vähäeleisyys, joka kuitenkin kosketti niin syvästi ja pysyvästi. Rankka lukukokemus ja rankka aihe.

    Totta, Sinuhe on kirjojen KIRJA.

    VastaaPoista
  3. Olen lukenut noista aika monta, mutta Itsevalaisevista täytyy sanoa, että se oli minusta jotenkin kamalan ahdistava ja pelottava kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä Itsevalaisevat on rankka ja ahdistavakin sen käsittelemän aiheen vuoksi. Toisaalta se kuvaa hyvin ihmisen alitajuisia pelkoja ja epävarmuutta vieraan elementin äärellä. Nykyinen maailma on sormenpäissämme, näköpiirissämme ja ajatuksissamme joko tiedostettuna tai tiedostamatta, paljolti tiedonvälityksen räjähdysmäisen kasvun vuoksi. Tiedonmäärä kasvaa ja sitä kautta myös pelko lisääntyy. Tuntuu, että kaikki on mahdollista niin hyvässä kuin pahassakin. Kirja käsittelee mielestäni näitä elementtejä.

      Poista
  4. En ole lukenut noista kuin Saatanan, Harjukaupungin ja juuri viime viikolla Sinuhe, mutta kaikki ovat huikean hyviä. Totta on hyllyssä odottamassa lukemista, varmaan loka-marraskuussa.

    VastaaPoista