torstai 30. elokuuta 2012

ILOA

Aurinko paistaa ja mieli on kepeän iloinen. Syksyyn on sisältynyt paljon Suominostalgiaa. Tuntuu hyvältä sitoutua elämään kotimaan kamaralla. Marjastusta, sienestystä, mehustusta, säilömistä. En muistanutkaan miten tyydyttävää se on.

Sain myös tunnustuksen Veralta. Kiitos siitä:) Tunnustus on kiertänyt blogeissa jo niin kauan, että en nyt haasta nimeltä ketään mukaan vaikka toisaalta voisin haastaa kaikki ne kymmenet ihanat, mielenkiintoiset ja kannustavat bloggaajat  joiden blogeja aktiivisesti seuraan.

Tervetuloa blogiini myös kaikki te uudet lukijat, iloitsen teistä jokaisesta:)

2 kommenttia:

  1. Mukava kuulla, että Suomessa olo tuntuu vielä hyvältä. Maisemanvaihdos on kuitenkin iso asia ja vaatii totuttelua, etenkin nyt kun ilman koleutuvat. Tuossa elonkorjuussa ja talven varalle säilömisessä on kyllä oma taikansa. Minulla on teoria että se on poltettu pohjoisten kansojen DNA:han katsoessani pienen tyttäreni onnesta hehkuvia kasvoja mehunteon yhteydessä.

    VastaaPoista
    Vastaukset

    1. Uskon itsekin että varautuminen on osa perimäämme. Aikoinaan elettiin vuodenaikojen mukaan, kesällä ja syksyllä marjoja, sieniä, juuria ym. Talvella riistaa. Kalaa ympäri vuoden.
      Sitten opittiin kuivattamaan ja säilömään antimia koko vuotta varten. Pyrin siis omavaraiseen, luonnolliseen ja ennenkaikkea onnelliseen olotilaan. Oppimista on vielä paljon ja käyttäydyn varmasti kuten tyttäresi opetellessani uudelleen perinteisiä säilöntä- ja ruoanvalmistustapoja:)

      Poista