MUISTON PAINO
Minä vaellan muistosta toiseen kuin unessa, usvan läpi kantaen miestä mukanani.
En kuin painajaisessa, epätoivoisesti pakoon yrittäen ja yhä uudelleen tajuten, että jalat eivät kanna.
Tai että jokainen askel vie vain taaksepäin.
Ei, oloni on seesteinen ja varma. Juuri sellainen, joka koittaa kun vaikea asia on selkeytynyt ja sitä seuraava päätös ja toimenpiteet ovat kirkkaat ja kuulaat kuin kevätaamut, jotka koittavat pitkän, pimeydestä raskaan talven jälkeen.
Minä en unohda. En unohda miehen tuoksua, joka on tartunut minuun. En yhteisiä keväitä, kesiä, en syksyjä, talvia. Minä muistan miehen sellaisena kuin hän oli kohdatessamme ensi kerran. Sen muiston minä jaksan kantaa.
Runo, tarkemmin määrittelemättä, tulee ainakin mieleen. Itsehän olen vähän samanlaisia tuotoksia ilmoille laskenut, ja runoiksi olen niitä enimmäkseen nimittänyt.
VastaaPoistaItse olen miettinyt runoa tai tarkemmin proosarunoa. Tosin tämän tyyppisen tekstin lajityyppiä on hiukan vaikea määrittää. Osassa teksteistä on jonkinasteista juonikuviotakin ja ne ehkä liittyvät heikoin sidoksin toisiinsa muodostaen jonkinasteista tarinaa. Osa on hiukan pidempää ja osa selvemmin puhdasta runoa.
PoistaMikä erottaa runon proosarunosta tai raapaleesta?
Runon ja proosarunon erottelu voi olla vähän tulkinta- ja mielipidekysymys. Itse ajattelen proosarunon tekstiksi, joka ei ole runo, mutta ei proosaakaan. Raapaleessa taas on aina tasan sata sanaa.
PoistaTekstissä näyttää olevan 99 sanaa, joten jos lisäisin yhden sanan saisin raapaleen, mutta en halua koska raapalesana on mielestäni ruma ja tekstiä jotenkin halventava.
PoistaMinusta se on vain hiukan huvittava sana. Rääpälehän siitä tulee vähän mieleen.
PoistaOn kuulemma Johanna Sinisalon keksimä sana!
Minä tulkitsisin tuon myös proosarunoksi, jostain muistan lukeneeni että proosarunon erottaa siitä, että se on säkeisiin jakamaton runo. Mutta runo yhtä kaikki :-)
VastaaPoistaItseasiassa tuo mallikirjoitelma oli erään krjoittajakoulutustunnin harjoitelma. Meidän piti kirjoittaa tekstiä julkaisseen kirjailijan kahden muun tekstinäytteen rinnalle ja sitten toiset kurssilaiset koittivat päätellä mikä teksteistä oli minun ja mitkä kaksi tuon kirjailijan näytettä.
PoistaKyseessä oli varsin menestyneen, melko uudehkon kirjailijan romaanikirjoituksen otteet. Ne eivät siis olleet runoja. Siitä voi päätellä, että runonomainen teksti, kuten tämä omanikin, voi myöskin olla osa normaalia romaanikirjoitusta. Kieltä voi silloin varmasti luonnehtia runolliseksi.
Kyseisen kirjailijan kieli on nimenomaan saanut kiitosta kauneutensa ja runollisuutensa vuoksi.
Pystyin muuten tällä tekstinäytteelläni vetämään nenästä varsin monia kirjottajaryhmäläisiä. Eivät arvanneet kenen teksti oli mikäkin;)
Minun mielestäni tämä ei ole runo. Vaan sellainen pieni teksti. Esim. Katri Tapolalta on julkaistu Ihmetyksiä-niminen, pieniä proosallisia tekstejä sisältävä kirja.
VastaaPoistaMinulle mainitsemasi kirja on tuntematon, mutta pitääpä laittaa korvan taakse. Aika pitkä lista ostettavia ja lainattavia kirjoja on täällä tullut listalle Suomeen paluuta ajatellen, mm. omasi:)
PoistaJuuri sellaisia pieniä tekstejä kirjoitelmani ovatkin. eivät ehkä runoja, mutta eivät ihan novellejakaan. Proosarunous voi olla aika lähellä oikeaa koska kirjoitustapa on mielestäni runollista.
Saa nähdä kertyykö niitä ihan kirjaksi asti, toivottavasti:)
Nyt jäi kiinnostamaan, että kuka kirjailija se oli, kenen tekstiä mukaillen tämä syntyi? Veikkaan Elina Hirvosta...? Tai Pulkkista?
VastaaPoistat.iloksi muuttuu (en jaksanut bloggautua sisään)
Upean hieno veikkaus, Pulkkinen ja teos "Totta" oli kyseessä;D Mistä päädyit juuri näihin kahteen kirjailijaan?
Poista