Ikävä kyllä varsin usein käy myös niin, että nuo kaksi puolta ovat läsnä kirjoittaessani, mutta epätasapainossa. Joko tekstin tuottaminen tai sen kriittinen arvioiminen ottaa ylivallan kirjoittamisessani. Lähes aina tällaisessa tilanteessa tekstin tuottaminen ja luominen tukahtuu. Arvosteleva puoleni on liian tarkka ja hylkää kaikki ideat heti alkumetreillä. Se on kuin ankara kriitikko olkapäälläni valmiina tyrmäämään kaikki ideat, jotka luova mieleni on innoissaan kehittänyt. Sellaisessa tilanteessa uuden tekstin luominen on lähes mahdotonta. Synnyttääkseni uutta tekstiä tarvitsen kuitenkin kokeilua ja hapuilua, ideoiden muokkausta ja kehittelyä senkin uhalla, että epäonnistun.
Kriitikko olkapäällä tekee kirjoittamisestani hidasta ja vaikeaa. Pahimmassa tapauksessa kirjoittamisenilo tyrehtyy kokonaan. Keino tämän ylikriittisen itsearvioinnin karkoittamiseksi löytyy yllättäen itse kirjoittamisesta, ei sen kontrollista. Tärkeää on ollut opetella kirjoittamaan mitä tahansa tekstiä vapaasti ilman sisäistä arvoselua ja tekstin valitsemista.
Tässä muutamia juttuja, joista itselleni on ollut apua kriitikon karkotuksessa olkapäältä:
- kirjoita kaikki mitä haluat kirjoittaa, mitä ikinä mielessäsi on
- kirjoita sensuroimatta tai vaikuttamatta sisältöön mitenkään
- jos et keksi mitään kirjoitettavaa, kirjoita siitä ja miltä se tuntuu
- päästä irti tarkkailusta, joka koittaa sotkeutua kirjoittamiseesi ja anna sanojen muotoutua itsestään
- kirjoita epävarmaa ja puolivalmista tekstiä korjailematta
- vapauta luovuutesi kirjoittamalla
Oh..mulla ei istu kriitikko koskaan olkapäällä, koska kirjoitan juuri niin kuin tuossa vähän vihjailet..tosin yritän silti kirjoittaa mahdollisimman valmista tekstiä. Mutta sitten kun teksti on valmis, astuu kriitikko kehiin, ja sehän on hyvä se :)
VastaaPoistaKuulostaa tosi hienolta tavalta kirjoittaa;) Blogikirjoituksistasi päätellen oletkin poikkeuksellisen vapaasti ja luovasti itseäsi ilmaiseva. Mieleeni tulee tajunnanvirtatyyppinen kirjoitustapa.
PoistaItselläni tuollainen vapaa kirjoitustyyli pääsee pintaan hiukan useammin nyt kun yritän seurata edellä kirjoittamiani ohjeita. Tunne on kieltämättä upea sellaisen tapahtuman jälkeen:)
Silloinkin kun kirjoitan hyvin harkitusti, suorastaan kontrolloivasti, pääsen usein mielestäni tilaan, jossa teksti tulee kuin itsestään ja hyvin valmiina, harvoin korjailen kovinkaan paljon itse tekstin sisältöä, oikeinkirjoitusta kyllä.
Liika itsekriittisyys on kyllä pahasta. Sellainen joka kontrolloi koko ajan niin oikeinkirjoitusta kuin itse kirjoituksen sisältöäkin. Siitä olen mielestäni päässyt eroon ja se näkyy siinä, että olen pystynyt kirjoittamaan kokonaisen romaanikäsikirjoituksen valmiiksi ja lähettänyt sen jopa kustantamoon arvioitavaksi.
Runoissa ja mininovelleissa pääsen lähelle tajunnanvirtatilaa jo melko helposti ja koenkin niiden kirjoittamisen hyvänä vastapainona romaanikäsiksen kirjoittamiselle.
Kun kattilassa on luovuutta ja kontrollia sopivassa suhteessa, syntyy hyvä keitto, joka maistuu monelle:)
Minullakaan ei istu kriitikko olkapäällä. Voi kun istuisi. Minusta kaikki, mitä tuotan on mahtavaa sillä hetkellä kun kirjoitan. Välttyisinköhän miten monelta editointikerralta, jos sisäinen kriitikkoni suvaitsisi laskea perseensä olalleni?
VastaaPoistaTai sitten en tiedosta kriitikkoani, ja se on vielä pahempi vaihtoehto.
En tiedä miten paljon tuo itsekriittisyys vaikuttaa editointiin. Omissa teksteissäni editointia tapahtuu lähinnä tekstin lisäyksenä ei niinkään karsimisena. Toisin sanoen kirjoitan romaanini melko johdonmukaisesti ja valmiiksi mietitysti alusta alkaen ja lisäilen pikkunyansseja ja tunnelmia sitten editointivaiheessa. Tältä pohjalta on ymmärrettävää että kirjani eivät ole järkäleitä vaan suppeampia kokonaisuuksia;)
PoistaTämä postaus osuikin hyvään saumaan: olen viime viikot kirjoittamisen sijaan pyörittänyt Teksti 2:seni juonta sinne tänne kykenemättä oikein päättämään sen suuntaa. Teksti 1:sen saama palaute vaikutti siten, etten oikein ole uskaltanut luottaa omiin ideoihini siinä pelossa että tyrin tämänkin tekstin samoin kuin ensimmäisen...
VastaaPoistaMutta nythän selvisi tämäkin ongelma, ei muuta kuin kirjoittamaan :). Kiitos Marke!
-Leijona
http://leijonakirjoittaa.vuodatus.net/
Hienoa, jos sait pohdinnoistani apua omaan kirjoittamiseesi:) Joskus kirjoitus vain tökkii, eikä osaa oikein edetä mihinkään suuntaan. Itselläni on vähän sama tilanne tämän toisen kässärini suhteen; yksittäiset tarinat ovat hyvin pitkälle jo valmiina, mutta ne yhteen sitova juoniverkko on vielä hiukan hutera. Kirjoitan nyt kaikkea mahdollista näihin tarinoihin ja niitä yhdistäviin jutunpätkiin ja koitan siten löytää oikean tavan. Mielenkiintoista tämäkin:)
Poista