En käy pohtimaan varsinaisesti viihdekirjallisuuden määritettä, koska sen rajat ovat nykyaikana hämärtyneet. Mietin lähinnä sitä voiko vakavan, syvällisiä pohdintoja herättävän kirjan parissa viihtyä? Mitkä asiat viihdyttävät?
Oletan, että päähenkilön uskottavuus ja lukijan mahdollisuus jollakin tasolla samaistua häneen on merkittävä osa viihtymistä. Myös se, että kirja haastaa lukijansa myös henkisellä tasolla ja puhuttelee ratkaisujensa kautta, lisää mielestäni teoksen viihdyttävyyttä.
Mutta tekeekö se, että kirjan parissa viihtyy siitä viihdettä? Onko kyseessä silloin viihdekirjallisuus?
Kirjallisuuden genrerajat ovat kyllä niin hämärät, ettei niistä saa edes taskulampulla selvää. Oman määritelmäni mukaan viihdekirjallisuus on kirjoitettu mielenterveyslääkkeeksi sitä kaipaaville ja vakava kirjallisuus on kirjoitettu mielenterveyslääkkeenä kirjailijalle. Itse olen harrastanut kumpaakin. Dekkari on viihdettä, nojatuolimatka niille, jotka kaipaavat taukoa omasta elämästään, ja vakavan pätkän kirjoitin saadakseni jonkinlaista järjestystä omiin ajatuksiini.
VastaaPoistaMääritelmäsi on hauska ja osittain varmasti myös totta. Viihdekirja varmasti sananmukaisesti pelkästään viihdyttää. Sen parissa saa vain olla ja nauttia kepeydestä tai jännityksestä, ilman että joutuu pohtimaan syvällisemmin teemoja tai aihetta itseään. Sen vastapainona tarvitaan sitten myös sitä vakavampaa kirjallisuutta. Mielenterveyslääkkeeksi ehkä kirjailijalle, mutta ennen kaikkea myös lukijalle.
PoistaItse ajattelen taas ihan päinvastoin. Mielestäni taas viihdekirjallisuudessa päähenkilön nimenomaan EI tarvitse olla täydellisen uskottava tai samaistuttava, kun ns. "korkeakirjallisuudessa" se on minimiehto.
VastaaPoistaKaikki kirjoittaminenhan lähtee aina perusajatuksesta, että kirjailija haluaa kertoa tarinan, joka on samalla tekstin kantava teema, punainen lanka.
Korkeakirjallisuudessa tuo tarina voisi olla esimerkiksi seuraavanlainen: emotionaaliseen tyhjiöön jääneen lapsen kasvutarina aikuiseksi saakka. Kun taas viihdekirjallisuudessa voisi olla esimerkiksi sen tyyppinen tarina kuin: Kahden opiskelijan rakkaustarina venetsiassa. Mutta jos tuohon jälkimmäiseen rakkaustarinaan ottaisi mukaan jonkin psykologisemman punaisen langan niin että siitä tulisikin
tarina läheisriippuvaisen nuoren naisen henkisestä matkasta itseensä pitääkseen pystyssä tuoreen parisuhteen tms. Silloin se olisi ENEMMÄN korkeakirjallisuuden kategoriaan menevä. (Tosin eri asia ketä tuollainen juoni kiinnostaisi;-))
Tietty pelkästään se, että päättää pääteeman, ei vielä aivan yksinään tee kirjasta kumpaankaan kategoriaan kuuluvaa, vaan käsittelytapa, kirjoitustyyli ja moni muu asia vaikuttaa myös paljon lopputulokseen. Ja ehtona esimerkissäni on nimenomaan, että tuo pääteema on koko kirjan ajan VOIMAKKAASTI läsnä ja jokainen kohtaus tukee sitä ja sen kehityskaarta.
Viihdekirjallisuudessakin voi toki olla syvällisempää psykologista otetta. Esimerkiksi dekkarissa, missä Pekka tutkii kolmoismurhaa, voidaan sivujuonena käsitellä Pekan alkoholisoituneiden vanhempien aiheuttamia tunteita Pekassa, mutta jos koko kirja meneekin pelkkään Pekan traumasta selviämiseen, niin silloin kyseessä on jo ihan toinen kirja.
Naseva määritelmä viihde- ja korkeakirjallisuuden eroista:D Otit esiin näiden kirjallisuussuuntien kirjoitustyylin ja käsittelytavan, joita itsekin olen painottanut pohtiessani lähinnä oman kässärini genreä.Rajapinnan löytyminen sitten viihteen ja vakavamman ns. korkeakulttuurin välillä onkin kimurantimpaa. Mihin asti voi edetä, suuntaan tai toiseen, ja silti säilyttää jollakin tavalla ero näiden luokitusten suhteen.
PoistaLähinnä pohdin tätä lukijan kannalta. Jos hän haluaa nimenomaan lukea viihdettä, on tärkeää että hän saa sitä lukemastaan. Sama pätee korkeakulttuuriseen kirjallisuuteen. Lukijat ovat erilaisia ja hakevat erityyppistä kirjallisuutta, joskin vaihtelun vuoksi saattavat lukea täysin omasta maustaan poikkeavaa kirjallisuutta ajoittain.
Mielestäni kirjan kannella ja takalievetekstillä on suuri merkitys lajityypin määrityksessä. Sen perusteella lukija voi hyvin pitkälle päätellä sopiiko kirja omaan makuun tai sen hetkiseen tarpeeseen.
Ei se että kirjan parissa viihtyy, tee välttämättä kirjasta "viihdettä", ihmisillä kun on tapana viihtyä myös vakavien asioiden parissa. :) En osaa oikein luokitella mikä on viihdettä ja mikä ei, mutta kun luen kirjan, siitä osaan yleensä muodostaa mielipiteeni. Viihteeksi lasken kai teoksen, jossa on pinnallinen aihe ja pinnallinen käsittely.
VastaaPoistaItseäni viihdyttää erityisesti hyvä tarina ja huumori - mutta huumori ei mielestäni poissulje sitä, että kirja voisi olla syvällinen ja vakava.
Hyvä pointti. Varmuudella uskon itsekin tuon mainitsemasi viihteen määritelmän pinnallinen aihe -> pinnallinen käsittely joskin se on aika karrikoitu. Voihan dekkarissa tai muussa viihdekirjassa olla rankkojakin aiheita, mutta ehkäpä käsittelyssä ei mennä yhtä syvälle kuin korkeakirjallisuudessa.
PoistaHyvä tarina ja huumori on varma viihdepaketti ja mielestäni tarpeen ainakin jossakin määrin myös korkeakirjallisuudessa;D