Tummat pilvenriekaleet ovat valuneet alas vuorenrinteitä ja peittäneet sekä vuoret että auringon tummaan verhoonsa. Pimeys on käsin kosketeltavaa.
Täytyy löytää jotakin positiivista ajateltavaa. Tällä säällähän on hyvä hautautua huovan kätköihin ja nauttia niin kirjoittamisesta kuin lukemisestakin. Joulupukki toi jälleen toivelahjan, kirjan, jossa tällä kertaa plussana on kirjailijan omakätinen allekirjoitus.
Olen tuhissut huovan alla, mutta mielikuvituksessani seikkaillut Harjukaupungin salakäytävissä haistaen kostean mullan tuoksun ja aistinut pimeyden. En ole päässyt vielä maan pinnalle yksinkertaisesti siitä syystä, että yli aistien käyvä lukuelämys on vielä kesken, enkä tiedä mille matkalle olen lähtenyt ja miten kaikki päättyy.
Vastapainona maan alla vaeltamiselleni olen saanut myös kokea miten taivas kantaa ja avaa uusia, kirkkaita näkymiä. Uskoa huomiseen, toivoa tulevaan ja rakkautta tähän hetkeen. Valo voittaa pimeyden niin luonnossa kuin mielessäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti