Siinä ne olivat, sulassa sovussa, kaikki merkkihenkilöt. Toinen toistaan vakavamman ja vaikutusvaltaisemman näköisenä. Heidän edessään oli syytä olla nöyrä ja tietää oma paikkansa, olimmehan heistä riippuvaisia.
Aika teki kuitenkin tehtävänsä. Arvot ja arvostukset muuttuivat ja rintakuvien synnyttämä kunnioitus haalistui ja laantui. Uusi aika vaati uusia keulakuvia. Niiden edessä nöyryys ja kunnioitus kävivät tarpeettomiksi ja merkkihenkilöiden rintakuvat heitettiin yhteiseen sulatusuuniin. Ennen kuin huomasimmekaan olivat merkkihenkilöt vaihtuneet kasvi- ja eläinkunnan edustajiin.
Uusi, yhtenäinen ja vakaa mahti kärsi vain pienestä ongelmasta, tunnistettavien keulakuvien puutteesta. Paluu entiseen tuntui taka-askeleelta ja taantumukselliselta ajatukselta. Eteenpäin on elävän mieli. Mistä riittävä, uusi mahti maailman markkinoille? Kenen kuva, sille kumarrus.
Hyvin kiteytetty!
VastaaPoistaJa sitten seuraavana päivänä keskustelua käytiin vain siitä, mikä oli kornein puku, kaunein kunigatar. Itsenäisyys kilpistyi iltalehtien sivujen kuvakatalogimaiseen sprinttiin - ja ensi vuonna uudestaan.
Niinpä,
VastaaPoistaEnsi viikolla olemme hiukan viisaampia, toivottavasti!