Keino näytti toimivan. Veljet saivat johtavan asemansa takaisin ja revittelivät kunnolla miettimättä seurauksia. Olisi ehkä kannattanut. Hauskanpito maksoi ja kohta koko porukka oli puilla paljailla. Myytyään omaisuutensa ja lainattuaan rahaa naapureiltakin oli lopulta otettava hattu kouraan ja marssittava pankinjohtajan puheille. Hävetti. Koputus oveen ja käynti peremmälle. Johtaja kuunteli miesten selvitystä taloudellisesta ahdingosta vaiti. Luotolle ei selvästikään ollut mitään järkeviä perusteita, mutta silti johtaja myönsi heille suuremman lainan kuin he pyysivätkään. Sitten taivas repesi. ”Ettekö todellakaan tunne minua. Olen se veli, jota väheksyitte ja hyljeksitte”, johtaja sanoi ja hymyili.
keskiviikko 30. marraskuuta 2011
RIISINJYVÄ
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti