Poika istui jännittyneenä Kouvolan Kaupunginteatterin valomestarin työpöydän vieressä. Hänen ilmeestään suorastaan huokui, kuinka ihmeissään hän oli valomestarin ja hänen apulaisensa saumattomasta työskentelystä. ”Havaijin kukka” -nimisen musikaalin ensi-ilta oli juuri lähtenyt käyntiin.
”Heitin – nyt”, kuului hiljainen käsky, kun valomestari halusi korostaa pääosan esittäjän soololaulua avustajan käyttämällä valonheittäjällä. ”Heitin himmenee” - nyt” kävi käsky, kun laulu loppui ja valomestari valaisi koko lavan uudelleen kohtaukseen määritetyin perusvaloin.
Näytös jatkui ja jännittyneen 16-vuotiaan pojan silmät saivat aivan uuden näkökulman teatteriesityksen sisällöstä ja kokonaisuudesta.
Väliaika – kahvia ja pullaa, oli tärkeä illan yksityiskohta jo tuolloin 60-luvulla. Valomestari tiedosti heti ensimmäisen puoliajan aikana, kuinka ihmeissään poika oli mestarin valopöydän tekniikasta, valomestarin ja avustajan millintarkasta yhteistyöstä ja sen kaiken vaikutuksesta koko esitykseen. Teatteri oli pojalle muuten jo kovin tuttu, sillä hän oli avustanut näyttämömestaria usein ja toimi myös narikkapoikana viikoittain.
Väliajalla valomestari katseli jännittynyttä poikaa ja sanoi viimein: ”Tules tähän viereen istumaan, niin jutellaan.”
”Katsos, tiesin jo sinut tänne kutsuessani, että näet ja koet täällä jotakin, mitä et ole osannut aavistaakaan näytöksiä katsomosta seuratessasi.”
Poika nyökkäsi hymyillen.
”Pääosan esittäjä ja muut näyttelijät saavat yleensä suuren huomion ja julkisuuden, mutta moni ei edes tiedä mikä koneisto taustalla jyllää.”
”Kuules, minä olen pienipalkkainen pienen teatterin valomestari. Teen työni niin hyvin kuin osaan, mutta käytän kaikki liikenevät rahat matkustamiseen. Olen käynyt jo 12 eri maassa.”
Poika supisti huuliaan aivan kuin olisi halunnut viheltää ihastuksesta. 60-luvulla ulkomailla käynti oli nuorelle pojalle vielä kaukainen haave vaikka sisko oli käynyt jo Ruotsissa ja Isoveli oli ollut peräti vuoden YK-joukoissa Kyproksella asti.
”Jukka”, jatkoi mestari selvästi ennakkoon valmistelemaansa opettavaista tarinaa, ”isäni opetti minua jo kauan sitten: ” rikkain on se, jolla on kokeneet silmät.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti