lauantai 1. lokakuuta 2011

AIKA LÄHTEÄ



15.9.2011 Iltapäivä 13.30

Vettä sataa, tuuli riipii pihakoivun lehtiä, lämpöasteita 14. On aika lähteä.
Meille uusi, mutta jo käytetty matkailuautomme Laika on täyteen pakattu kaikkea mahdollista tarpeellista, jota tällä matkalla mahdollisesti tulemme tarvitsemaan. Auton mittarissa lukema 90790 km.
Alkamassa on suuri seikkailu. Huomenaamulla lauttaylitys Tallinnaan, siitä eteenpäin kaikki on vielä auki ilman aikarajaa.

KANNATTI SYNTYÄ

16.9.
Lauttaylitys meni yli odotusten. Hieno meriaamiainen mukavassa seurassa. Helsinkiläispariskunnan kanssa yhdessä totesimme, että ”kannatti syntyä!”
Viron halki tukka hulmuten ja Latviassa iltapäiväkahvit meren rannalla!
Latvian eteläreunalla, juuri ennen Liettuan rajaa mukava Statoil-asema jossa ihan käyttökelpoinen lämmin suihku.
Sitten nukkumaan ja aamulla kohti uusia seikkailuja.

YLLÄTYS AAMIAISEKSI

17.9.
Aamiaiseksi autosta löytyi 1000 markan seteli!
Liettuan halki päästeltiin vauhdilla. Pikkumaiden tiet olivat hyväkuntoisia ja suoria.
Puolan puolella tie oli heikompaa aina Warsovaan asti.
Viron jälkeen ei muita asuntoautoja ole näkynyt. Kaikki lienevät jo etelässä.
Koko päivä aurinkolasit päässä ja T-paitakeli!
Kassillinen ruokaa kaupasta 4 Eurolla.
Jenni ilmoitti pakkasyöstä Kauhavalla. Huh, läheltä liippasi.

ILTAPALAKSI PATONKIA

18.9.
Hyvin nukutun yön jälkeen matkasimme vauhdikkaasti Etelä-Puolan kautta Slovakiaan ja Unkariin. Puolan ja Slovakian tiet olivat varsinaista serpentiiniä ja pienet vuoristokylät olivat kauniita. Talot ja puutarhat kuin Sveitsissä konsanaan. Moottoripyöriä paljon ja joitakin asuntoautoja. Vietämme yön Budapestin liepeillä rekkaparkissa huoltamon pihassa. Iltapalaksi täytettyä patonkia, grillistä paikallista makkaraa ja palan painikkeeksi paikallista viiniä ja olutta, nam! Ensimmäinen kerta auton suihkussa, hyvin pelitti ja vesi oli lämmintä.

SERPENTIINIÄ

19.9.
Tänään ei eksytty kertaakaan, mutta välillä meni pitkiäkin aikoja, ettemme tienneet missä olemme.
Kaikesta huolimatta Slovakian läpi ajettiin myrskysateiden, tietullien ja alppisolien halki. Juuri ennen Italian rajaa aurinko tuli esiin ja Slovenia näytti parhaat puolensa, jylhiä vuoria, kauniita kyliä ja korkeita siltoja. Tunnelit olivat useita kilometrejä pitkiä.
Kolme tuhatta kilometriä neljässä päivässä, eikä tunnu missään, mitä nyt vähän naurattaa tuo Jennin pakkasilmoitus.
Yöksi rekkaparkkiin Venetsian laidalla.

ITALIALAISTA ELÄMÄNMENOA

20.-22.9
Autossa ilmeni yllättäen moottorihäiriö ajaessamme Mantovan suuntaan pikkuista kylätietä. Liekö johdatusta, mutta oudon äänen moottorista huomatessamme, kohdalle osui Fiat erikoishuoltoliike ja vastapäätä oli sopivasti paikallinen B&B hotelli, johon majoituimme pariksi yöksi. Aivan mahtava vanha linnamainen majatalo ja samalla tontilla 1700-luvulta peräisin oleva jyhkeä kivikirkko joka soitti kellojaan aamuseitsemältä herätyksen merkiksi, puolilta päivin siestan merkiksi ja iltakahdeksalta illallisen merkiksi. Ravintolan kokkina toimi vanha pappa ja kaikki ruoka ja juoma oli joko omasta maasta tai naapureilta. Hyvää oli ja puitteet huikeat. Majatalon nimi oli suomeksi Ies. Siitä merkkinä somisteina oli useita erilaisia härkä-ieksiä sekä muuta antiikkia. Joka aterialla talo tarjosi omaa kakkua ja ruusunmarjajuomaa joka osoittautuikin melko vahvaksi viinaksi. Ihmettelimmekin kun aterialla alkoi aina niin kummasti naurattaa! Taisimme olla ko. paikan ensimmäiset yöpyvät vieraat, joten saimme varmaan erityiskohtelua ja läksiäislahjaksi vielä kokonaisen pullon tuota ihmejuomaa!
Auto laitettiin entistä ehompaan kuntoon ammattilaisten toimesta ja toisen korjaamon englanninkielentaitoinen nuori omistaja Mattia toimi avuliaasti tulkkina.

LIIKENNEKAAOSTA JA LUKSUSTA

22.-23.9.
Pääsimme jatkamaan jälleen matkaa ja valitsimme reitiksi pienen kylätien joka mutkitteli jyrkkien vuorten lomassa henkeäsalpaavissa maisemissa. Sadan kilometrin matkaan kului monta tuntia, mutta kyllä se kannatti. Illalla saavuimme Geneveen ja erehdyimme keskustan hurjaan liikenteeseen. Sokkeloisia katuja, autoja ja skoottereita sikin sokin, eikä yöpaikkaa meinannut löytyä millään. Viimein päästiin nukkumaan myöhään illalla rekkaparkkiin.

Aamulla matka jatkui sitten kohti Monacoa rantabulevardia pitkin. Upea merimaisema koko matkan ajan ja vuoret heti tien vieressä. Rinteillä upeita taloja ja hotelleja vieri vieressä. Tie oli kapea ja mutkitteli pitkin meren rantaa.
Iltapäivällä huoltsikalle suihkuun ja auto rekkaparkkiin.

ANDALUSIA

24.-27.9.
Ajeltuamme pitkin Espanjan itärannikkoa alas kohti etelän aurinkorannikkoa, päädyimme lopulta Malagasta n. 50 km itään, Torre Del Maren leirintäalueelle. Tähän on aika pystyttää pysyvämpi maja rantabulevardin päähän. 200 metriä sekä meren rantaan että makeaveden altaaseen. Unelmamme vuorista, merestä ja auringonlämmöstä toteutuu tässä pienessä merenrantakaupungissa täydellisesti. Tuntuu siltä, että me emme valinneet tätä paikkaa vaan se valitsi meidät. Vihdoinkin Andalusiassa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti