Lapsia hyörii talomme ympärillä kaiket päivät. Pienimmät leikkivät omia leikkejään, hiukan suuremmat auttavat vanhempia päivän askareissa. Tytöt ovat naisten apuna niin kasvimaalla kuin kotonakin. Pojat kulkevat pitkien viidakkoveitsien kanssa miesten mukana raivaamassa uusia kasvimaita ja keräämässä polttopuita päivän tarpeisiin. Lapset kasvavat vastuuseen ja täyttävät velvollisuutensa vanhempiaan kohtaan. Täällä vanhukset asuvat perheidensä keskellä kuolemaansa saakka ja lapset huolehtivat heistä. Ensimmäisinä vuosinamme täällä meitä hämmensi, kun ystävämme esittelivät useita kylän miehiä isinään, kunnes selvisi, että heimossa koko suku on yhtä suurta perhettä. On myös varsin tavallista luovuttaa joku perheen lapsista sukulaisten kasvatettavaksi ja koulutettavaksi. Varsinkin mikäli toinen vanhemmista kuolee tai perhe on taloudellisesti ahtaalla. Tästä huolimatta lapsen siteet omaan perheeseen säilyvät lujina läpi elämän. Vanhainkoteja tai lastenkoteja täällä ei siis ole. Elämä kylissä saattaa olla köyhää ja länsimaisen mittapuun mukaan alkeellista, mutta heidän tapansa huolehtia toisistaan sekä stressitön ja leppoisa elämänasenne on oppimisen arvoista.
Naapurin lapsia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti