Tärkeää ei ole päämäärä vaan matkanteko. Lausahdus tuli jälleen oikeaksi todistetuksi eilen, kun Johannes lähti kalareissulle yhdessä paikallisten nuorten miesten kanssa. Edellispäivänä kaupungista oli hankittu kasa siimaa sekä koukkuja ja eilen aamulla pojat tekivät onkivavat valmiiksi.
Monet paikalliset vuoripurot yhtyvät jokeen, joka kiemurtelee laaksossa vuorien välissä. Matka joelle ei ole pitkä, mutta vaikeakulkuisista vuoripoluista johtuen aikaa kuluu kauan. Johannes valmistautui matkaan papualaiseen tapaan sonnustautuneena viidakkoveitsellä ja kärjestään teräväksi vuollulla seipäällä, jota käytettiin apuna liukkailla vuoristopoluilla. Lisäksi mukana oli aito suomalainen puukko. Välillä syvä kuilu ylitettiin kapeaa pitkospuuta pitkin, toisaalla joen yli taiteiltiin heiveröistä riippusiltaa pitkin. Perillä odotti palkinto, kun kirkasvetinen, kuohuva koski tuli esiin tiheän viidakkokasvillisuuden seasta. Vilvoittava uinti ja temmellys joessa oli voittaa varsinaisen matkan syyn, kalastuksen. Lopulta onkivavat kaivettiin esiin ja hyvää onkipaikkaa etsittiin hypellen joessa olevilta kiviltä toisille. Kohta kukin oli löytänyt oman onkipaikkansa.
Päivän lopussa, juuri ennen iltapäivän sadetta, kalasaalis perattiin ja pestiin valmiiksi kotiin tuontia varten. Johanneksen puukko osoittautui siinä työssä kullan arvoiseksi ja sai nuorten miesten jakamattoman ihailun osakseen.
Kotiin tultuaan miehet asettautuivat vielä ylpeänä yhteiskuvaan kalansaaliinsa kanssa. Saalis ei ollut suuren suuri, mutta sehän ei ollutkaan pääasia, vaan yhdessä vietetty mukava päivä. Johanneksesta päivä oli ollut yksi parhaista hänen elämässään. Ollessaan vielä pieni poika, Johannes kertoi ammattihaaveekseen seikkailijan ja sama haave on voimassa edelleen. Palan sitä hän sai kokea täällä Mt. Hagenissa.
Illalla kalat paistettiin voissa ja sipulissa sekä syötiin hyvällä ruokahalulla.
<3
VastaaPoista(Ei tähän oikein muuta voi kommentoida)
-krista-