tiistai 23. marraskuuta 2010

TULIPAHAN KOETTUA TÄMÄKIN


Olemme saaneet olla turvassa täällä kylässä kuin herran kukkarossa. Talomme ympärillä ei ole verkkoaitaa kuten ulkomaisilla yleensä. Kyläläiset pitävät meistä hyvää huolta, sillä Thomaksen perhe on kylän arvostetuin ja heille on kunnia asia meidän hyvinvointimme. Kaupungissa tilanne on toinen. Siellä on syytä olla varuillaan. Väentungoksessa on aina myös niitä henkilöitä, jotka etsivät sopivaa ryöstökohdetta. Tänään kävimme ostoksilla paikallisessa tavaratalossa. Ostimme ruokaa ja 10 metriä verhokangasta alakerran asuntoon. Kaupasta ajoimme autolla totuttuun tapaan paikalliseen internetkahvilaan lukemaan sähköpostit ja täydentämään tätä blogiani. Viivyimme siellä puoli tuntia. Kun palasimme autolle, huomasimme, että auton takaovi ei ollut enää lukossa kuten lähtiessämme. Pikaisen tarkastuksen jälkeen totesimme, että ostamani verhokangas sekä Jukan viidakkoveitsi ja auton tunkki puuttuivat. Joku oli ryöstänyt meidät! Ruokakassit olivat tallella. Niitä olisi ollut vaikea myydä eteenpäin. Auton ympärillä oli paljon ihmisiä, mutta kukaan ei ollut muka nähnyt mitään. Jatkossa palaamme aiempaan käytäntöön ja otamme jonkun kylän nuorista miehistä mukaan vahdiksi käydessämme asioilla kaupungissa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti