Blogini ensimmäisessä kirjoituksessa haaveilin istuvani papualaisella kuistilla kirjoittelemassa tarinoita vieressäni kylmä jäätee. Siitä on nyt hiukan yli kaksi viikkoa ja tässä nyt kirjoittelen kuistilla! Edessäni avautuu jylhä vuorimaisema ja alapuolellani, trooppisessa viidakossa kylä herää uuteen aamuun. Suljen silmäni ja kuuntelen. Lintujen moninainen laulukuoro yhtyy lasten iloisiin ääniin. Pyöreistä, heinäkattoisista majoista purkautuu ulos unisia ihmisiä, aikuisia ja lapsia. Äidit alkavat hääriä aamiaisen laitossa ja lapset juoksentelevat ympärillä huutaen ja mekastaen. Joka puolelta kuuluvat iloiset tervehdykset: ”Moning nau!” Vanhimmat lapset valmistautuvat kouluun. Viikonlopun jäljiltä yllä on jälleen puhtaat vaatteet ja olalla keikkuu paikallinen koulureppu, pilumi, joka on virkattu papualaiseen tapaan pelkin sormin. Alakerrasta alkaa kuulua työmiesten puheen sorinaa. Suunnittelevat alkavan päivän töitään. Kohta kuuluu sahan ja vasaran äänet. Valmistumassa ovat sängyt patjoillemme, jotka on jo levitetty makuuhuoneisiin. Maalarit availevat maalipurkkejaan ja ryhtyvät työhön. Heitä nauratti kovasti kun eilen kerroin, että olin hetki sitten Suomessa maalarimestarina, kun kotiamme kunnostettiin. Täällähän se ei ole naisväen työtä.
Siat röhkivät ja kukot kiekuvat. Kaiken yllä kuuluu sirkkojen äänekäs sirinä. Täällähän kaikki hyönteiset ovat suuria. Sirkat ovat mitaltaan n. 15 cm ja öisin ilma on sakeanaan lentäviä kovakuoriaisia, joiden koko on miehen peukalon suuruinen ja siivetkin ovat 10 cm mittaiset. Ensimmäisenä yönämme täällä erehdyimme jättämään makuuhuoneen ulkopuolella olevan pihavalon palamaan ja meteli oli hirmuinen, kun kovakuoriaiset lensivät valoa kohden ja kopsahtelivat ikkunaan. Aivan kuin ulkona olisi ollut kivisota!
Aamu-usva on haihtunut ja kaukaiset vuorenhuiput paljastuneet. Alapuolella banaanipuut huojuvat hiljaa ja korkeat kumipuut havisuttavat lehtiään. Lapset lähtevät kouluun ja äidit kasvimailleen. Kylä hiljenee hetkeksi, kunnes jälleen iltapäivällä täyttyy palaavien ihmisten puheensorinasta.
Minulla ei ole täällä kylässä internetyhteyttä, joten kirjoittelen tekstejä valmiiksi koneellani, tallennan ne muistitikkuun ja pari, kolme kertaa viikossa menen kaupungin internetkahvilaan ja liitän ne blogiini. On hienoa huomata, miten kiinnostuneita olette olleet kirjoituksistani. Laittakaa rohkeasti kommentteja ja kysymyksiä tulemaan. Vastaan niihin mielelläni.
Sanakirja: Moning nau = Huomenta
Näkymiä kuistiltamme
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti