Läheiseltä vuorelta katsottuna auringossa hohtava kaupunki näytti kauniilta. Sitä ympäröivät valkeat muurit suojasivat asukkaitaan, mutta samalla ne myös eristivät ympäröivästä maailmasta. Tämä oli otollinen kasvualusta vääristymälle ja pahuudelle joka pikkuhiljaa ja salakavalasti tukahdutti oikeamielisyyden ja vaiensi hyvyyden puolestapuhujat. Ei aikaakaan kun kaupunki oli kuuluisa edistyksellisyydestään ja suvaitsevaisuudestaan. Yhä useammat matkalaiset hakeutuivat sen suojiin ja jäivät kiihkeän jännityksen ja uteliaisuuden valtaamina katujen varjoihin seuraamaan villiksi käyvää menoa. Sivusta seuraaminen ei kuitenkaan ollut kauan mahdollista. Oli joko lähdettävä mukaan tai kärsittävä seuraukset; tulla eristetyksi yhteisön ulkopuolelle tai joutua itse lampaiksi tekeytyneiden susien hampaisiin.
Eräänä päivänä tuuli toi vuorille kitkerän hajun. Alhaalla olevasta,hävitetystä kaupungista nousi sakea savu kuin polttouunista. Koko kaupunki ja kaikki sen asukkaat olivat tuhoutuneet tulipalossa silmänräpäyksessä. Vain isä ja kaksi tytärtä pelastuivat, äitikin melkein. He olivat uskoneet varoituksen ja paenneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti