perjantai 25. marraskuuta 2011

ILLAN TUNNELMAA



Terassillamme olevasta grillistä tulee herkullinen tuoksu. Olemme kattaneet illallispöydän terassille kuten lähes joka ilta. Jukka paistelee lihoja mestarin ottein sillä aikaa kun valmistan salaatin paikallisista tuoreista vihanneksista. Kannan salaatin ulos ja asetan sen pöytään sytytettyjen kynttilöiden viereen. Patonki ja helmeilevä viini täydentävät aterian. Istuudun lempituoliini ja jään ihailemaan joka ilta toistuvaa näytöstä. Vuorten rinteisiin syttyvät sadat valot väreilevät ilmavirran vaikutuksesta ja alhaalla vuoren juurella olevan kaupungin tuhansiin ikkunoihin ja katulyhtyihin syttyvät valot saavat koko kaupungin hehkumaan hopeanhohtoisena. Taivaan väri tummuu ja ensimmäiset tähdet syttyvät. Jonkin ajan kuluttua suuri, kauniisti hohtava kuu hiipii vuoren takaa ja lähtee kohoamaan kohti taivaan kaarta meren yllä. Sen hopeinen viitta pyyhkii aaltoja valmistaen sadunhohtoisen tien täältä Afrikkaan. Nautimme ateriamme haltioituneina tästä kaikesta ja sanattomina kokemamme siunauksen vuoksi. Tiedämme nyt mitä tarkoittaa kun sydän pakahtuu onnesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti