lauantai 19. marraskuuta 2011

ERIMITTAISET TUNNIT



Tehtyäni muutaman päivän empiirisiä tutkimuksia voin nyt varmuudella sanoa, että vuorokauden tunnit ovat eri mittaisia. Aikaisesta aamusta alkuiltapäivään tunnit kiirehtivät kilpaa juosten nostaen hien otsalleni. Osasyynä ehkä terassillemme paistava aurinko ja jumppamatto. Iltapäivän tunnit matelevat kohti auringonlaskua hidastellen ja huokaillen. Raukeus hiipii jäseniin ja aamun kirkkaat ajatukset muuttuvat tahmeiksi ja sumuisiksi. Aurinko laskee selkäni taakse kiskoen vastahakoista kuuta esiin vuorten takaa. Sitten tuntien kulku taas kiihtyy. Ne kuljettavat kuuta ja tähtiä pääni yli kiihtyvällä nopeudella. Sadat valot syttyvät vuorten rinteisiin, ajatukset ja ideat syöksyvät esiin kristallin kirkkaina ja pyrkivät kilvan kirjoitettuun muotoon koneen muistin uumeniin. Läkähdyttävän illan jälkeen sekä tunnit että minä olemme väsyneitä ja päivän uuvuttamia. Uneliaisuus saapuu hitaasti iltayön tunteja venyttäen. Nukahdan huomaamatta. Hetken levättyään aamuyön tunnit juoksevat uuden päivän alkuun intoa uhkuen kiskoen minut jälleen mukaansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti