Ilta kului leiriä purkaessa ja huomenna perustamme uuden kodin, tällä kertaa ihan oikeaan taloon. Asuntoautomme hoiti hienosti kodin virkaa, mutta leirielämä ei ehkä pysyvänä ratkaisuna ole paras mahdollinen. Tosin naapureinamme on tälläkin hetkellä pariskuntia, jotka asuvat tällä leirintäalueella lähes koko vuoden. Emme muuta kauas, joten tutuiksi muodostuneet kadut ja kahvilat, rannat ja maisemat säilyvät ennallaan. Elämä on mielenkiintoista; aamulla emme vielä tienneet, että aamiaisemme asuntoauton katoksen alla muoviastioineen olisi toistaiseksi viimeinen sitä lajia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti