Lunta satelee hiljalleen ja maa on saanut valkean lumivaipan. Koti on pukeutunut juhlaan. Ikkunoita somistavat ja pimeää vuodenaikaa valaisevat kynttilärivistöt. Niillä on rauhoittava vaikutus uppiniskaiseen mieleen, joka pyrkii kaikista vastusteluista huolimatta touhottamaan joutavia. Olen kuitenkin vuosien saatossa pyrkinyt rauhoittamaan mieleni kaikesta ylimääräisestä jouluhässäkästä. Se on helpompaa nyt, kun lapset ovat lentäneet pesästä ja joulua valmistelee vain meille kahdelle aikuiselle ihmiselle. Itsenäisyyspäivä on lähtölaukaus joulunaikaan. Silloin mieli rauhoittuu ja vuosikymmenten perinteet toistuvat kynttilöineen, juhla-aterioineen ja totta kai linnan juhlineen, joiden pukuloisto on näin naisena pakko katsoa!
Joulun alusaika sujuu meillä nykyään leppoisasti. Jukka vastasi aikoinaan tuskailuuni ”Mitä ostaa läheiselle, jolla on jo kaikkea?” hyvin osuvasti: ”Osta varashälytin!” Toteamus auttoi saattamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Nykyisin lahjat ovat vaihtuneet toisenlaisiin lahjoihin; vuohiin, kaivoihin, koulupukuihin sinne jonnekin, missä jokapäiväinen leipäkin on harvinaista herkkua. Lahjan saajatkin ovat olleet ilahtuneita. Toki jotain pientä, iloista ylläriä löytyy perheen omasta pukinkontista jatkossakin.
Odottelen joulua siis leppoisasti laiskanlinnassani hyvää kirjaa lueskellen. Sain juuri päätökseen huikean teoksen: Saramagon kertomuksen sokeudesta.Suosittelen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti