...tai siltä ainakin tuntuu. Verenkierto aivoihin ilmeisesti hyytyy näissä pakkasissa kun mitään rakentavaa ajatusta ei ole syntynyt moneen päivään. Samalla herää hyytävä epäilys, josko mitään sanottavaa ei enää tulekaan. Ja jos ei synny uutta, täytyy lämmitellä vanhaa. Niinpä olen kaivanut vanhoja tekstejäni esiin tietokoneeni uumenista ja yrittänyt analysoida niitä. Yrittänyt lukea niitä ulkopuolisin silmin ja löytää niistä uusia merkityksiä, ”taiteellista vaikutelmaa”. No aikansa kun kaivaa niin jotakin uutta tulkintaa myös löytyy.
Samalla heräsi kysymys viihdekirjallisuuden ja ns. taidekirjallisuuden eroista. Kysymys kiertyy jälleen kustantamoihin. Takaako perinteikäs, tietyn maineen aikoinaan hankkinut kustantamo tasaisen varman laatukirjallisuuden julkaisun vai onko tosiasia se, että tällä hetkellä pienet kustantamot yllättävät laatukirjoillaan. Kuinka aloitteleva kirjailija löytää sen oikean kustantajan omalle teokselleen? Mistä päästä aloittaa ovien kolkuttelu? Mikä on oman kirjoittamisen päämäärä ja kuinka siihen pyritään, päästäänkö siinä perille koskaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti