Vieraskodin ympärillä on teräsaita, aidassa portti, portissa suuri munalukko ja lukkoon avain, jonka yksi haltijoista on portinvartija Din. Kukaan ei saavu eikä lähde portista ilman Dinin lupaa. Joka aamu klo 6 hän saapuu työpaikalleen portin viereen ja odottaa. Papua Uusi Guinean aurinko on kuuma ja polttava, mutta Din on tottunut siihen. Portin pielessä on pieni aaltopeltikatos, jonka alla, auringolta suojassa, on pieni pöytä ja pari tuolia. Siinä hän istuu valmiina palvelukseen. Kuten kerroin aiemmin, Johannes ystävystyi Dinin kanssa ensimmäisenä päivänämme täällä. Dinistä se oli hämmästyttävää. Harva valkoihoinen oli pysähtynyt juttelemaan hänen kanssaan, puhumattakaan, että olisi istunut katokseen hänen seurakseen ja paiskannut kättä hänen kanssaan kuten parhaat ystävät. Johannes teki niin. Hän avasi keskustelun perin papualaiseen tapaan: ”Yu stap orait?” Johannes halusi kuulla tarinoita Dinin elämästä, mutta keskustelu kääntyi kuitenkin aina toisin päin. Din halusi tietää kaiken Johanneksesta. Liekö hän koskaan tavannut valkoihoista 24-vuotiasta nuorta miestä, saati että kyseessä oli suomalainen!
Sanakirja: Yu stap orait? = mitä kuuluu?
Din valmistamassa neulaa, jolla aikoo korjata kenkänsä.
Din valmistamassa neulaa, jolla aikoo korjata kenkänsä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti