AURINGONPAISTETTA JA RAEKUUROJA
Tiistaipäivä kuluikin sitten lentokentällä konetta odotellessa. Papualla kaikki sujuu hitaasti ja aikataulut ovat vain suuntaa-antavia. Suomalaiseen täsmällisyyteen (paitsi junat ;)) tottuneelle odottelu on turhauttavaa. Johannes tosin oli kuin kala vedessä ja lohdutti meitä ”Yu stap isi tasol”.
Papualaiset elävät ulkona auringonnoususta sen laskuun, joten väentungosta riittää joka paikassa, myös lentokentällä, vaikka eivät matkustaisikaan minnekään. On vain mukava olla paikalla katsomassa toisten lähtöjä ja tuloja.
Viimein kone saapui ja hämmästykseksemme kone oli täysin uusi, kuin pakasta vedetty. Tunnin lentomatka Mt.Hageniin sujui jouhevasti reilussa tunnissa. Lintuperspektiivistä katsoen totesimme jälleen miten ainutlaatuinen maasto on kyseessä. Papua Uusi Guinea on valtaosaltaan vuoristoa ja maassa on vain yksi pidempi valtatie, Highland highway, joka alkaa Laen satamakaupungista ja nousee puikkelehtien vuorenrinteitä päätepisteeseensä läntiselle ylänköalueelle. Pääkaupungista pääsee ulos vain lentäen. Pienet puskakentät l. pienkoneille tarkoitetut kiitotiet, täplittävät vehmaita vuorenrinteitä ja laaksoja. Maassa on n. 500 lentokenttää, joista valtaosa on ihan pieniä puskakenttiä. Suuri osa kaikesta liikenteestä hoidetaan lentokoneilla. Ensimmäisen kerran maassa ollessamme ja lentäessämme paljon kylästä toiseen tapaamassa raamatunkääntäjiä, oli huikea kokemus laskeutua koneella kiitotielle, jonka pituus vaikutti samalta kuin Suomessa kiitotien leveys! Kaiken lisäksi varsin usein kiitotie ilmestyi näkyviin vuoren ja pilvien takaa silmänräpäyksessä ja laskeutumiseen oli vain yksi mahdollisuus ennen kuin vastassa oleva vuori osuisi tuulilasiin. Matkustus täällä ei siis ole tarkoitettu heikkohermoisille.
Lentokoneen saapuminen pieneen viidakkokylään on aina ohjelmanumero, joka vetää paikalle koko kylän asukkaat lapsesta vaariin. Monilla heistä on mukanaan kantamuksia, pääasiassa vihanneksia ja kahvia, jotka toimitetaan lentokoneella myytäväksi Laen satamakaupunkiin. Osa asukkaista matkustaa myös itse ja varsin usein kone toimii ambulanssinakin.
Saavuimme Mt. Hageniin iltapäivällä ja majoituimme aluksi paikalliseen vierastaloon. Sää oli saapuessamme aurinkoinen ja lämmin, kuten Suomen kesä parhaimmillaan. Iltapäivällä alkoi kaatosade. Tällä alueella sataa päivittäin ja se kestää yleensä parisen tuntia. Tämä sade oli kuitenkin erilainen. Se tuli nimittäin alas peukalon pään kokoisina rakeina! Niin tapahtuu kuulemma ani harvoin ja me saimme todistaa sitä ensimmäisenä päivänämme täällä.
Sanakirja: Yu stap isi tasol =
Ota rennosti!
Selvat ohjeet lentoasemalla
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti