Viikonlopun sanataideohjaajakoulutuksen
tekstipajassa kävimme läpi tekstinäytteitämme ja analysoimme
niitä perinpohjaisesti. Niin kirjoitustyylien kuin genrejenkin kirjo
oli laaja, mikä osaltaan toi useita erilaisia näkemyksiä ja
mielipiteitä pintaan. Kunkin pajaan osallistuneen kirjoittajan
teksti ruodittiin läpikotaisin ja sukellettiin aika ajoin syvälle
myös psykologiaan pohdittaessa esimerkiksi henkilöhahmojen
käytösmalleja ja tapoja ilmaista itseään ja tunteitaan.
Oman tekstinäytteeni kohdalla nousi
vahvasti esiin naistutkimus. Menneen ja nykyajan sukupuoliroolit,
naisten itsenäistyminen, mutta myös alisteisuus.
Mieleeni jäi erään osallistujan
mainitsema naiskirjailija, jonka tyyliä omani hänen mielestään
muistuttaa. Erityisesti tuli esiin kirjailijan tuotannosta teos "Kaikki naiset näkevät unia".
Kyseessä on kirjailija Marja Liisa Vartio (1924-1966), jonka tuotantoon en ole tutustunut ja häpeäkseni joudun myös tunnustamaan, etten ollut kuullut hänestä aiemmin. Kotona sitten tutustuin perustietoihin hänestä Wikipedian kautta:
Kyseessä on kirjailija Marja Liisa Vartio (1924-1966), jonka tuotantoon en ole tutustunut ja häpeäkseni joudun myös tunnustamaan, etten ollut kuullut hänestä aiemmin. Kotona sitten tutustuin perustietoihin hänestä Wikipedian kautta:
Vartio oli suomalainen runoilija ja
prosaisti. Häntä pidetään yhtenä kotimaisen romaanin
uudistajista.
Kirjallisen uransa Vartio aloitti 1950-luvun alussa lyyrikkona,
mutta keskittyi myöhemmin proosaan. Hänen pääteoksenaan pidetään
postuumisti ilmestynyttä romaania Hänen olivat linnut
(1967). Se on osin groteski tarina omaperäisestä leskiruustinna
Adelesta, joka asuu Alma-piikansa kanssa pappilassa keskellä
miesvainajansa täyttämiä lintuja. Teos on arvioitu yhdeksi maamme
modernistisen proosan kestävistä klassikoista.Vartiolle myönnettiin valtion kirjallisuuspalkinto vuosina 1954 ja 1958. Kirjailijan päiväkirjamerkintöjä ja kirjeitä on julkaistu 1990-luvulla kolmena niteenä. Tekstit on toimittanut Vartion miniä Anna-Liisa Haavikko.
Loppuun sopii hyvin mieheni toteamus kertoessani hänelle ko. kirjailijan ja itseni mahdollisista yhtäläisyyksistä: ”Nyt pitää vain päättää, onko se hyvä vai huono uutinen?!”
Vartio on mainio. Joten uutinenhan on hyvä!
VastaaPoistaKiitos hyvistä uutisista:)Tässä juuri pohdinkin, että uskallanko tarttua ko. kirjailijan teoksiin. Ehkä kuitenkin on parempi tutustua niihin hiukan myöhemmin, ettei alitajunta lähde viemään väärille tai jo käytetyille raiteille tässä vaiheessa vasta vireillään olevaa "kirjailijauraa".
PoistaHyvä uutinen! Mutta ehkä myöhemmin on paremmin "tartuntataudin" vuoksi. Itse luen hyvin erilaista kirjaillisuutta kuin kirjoitan, siis silloin, kun kirjoitan hyvin intensiivisesti. Dekkarit ovat nyt kulutuksessa :)
VastaaPoistaItselläni on hiukan sama tilanne kuin sinullakin. Kun kirjoitan intensiivisesti en oikeastaan silloin lue muuta, korkeintaan selailen aikakausilehtiä. Sitten kun on ns. haudutteluvaihe ja kirjoitusrintamalla hiukan rauhallisempaa luen kyllä romaanejakin, myös oman tyylilajini edustajia. Vuoden vaihteessa oli sellainen vaihe. Luin itselleni epätavallisen paljon ja monenlaista. Nyt keskityn jälleen ykkösen lopullisen editointiin ja valmistelen sitä julkaisua varten joten kaikenlainen lukeminen on vähäisempää.
Poista