KIELIKUVIA

Olen viime päivinä pohtinut kirjoitettua kieltä; sen ilmaisutapaa ja merkitystä suhteessa kirjan genreen, romaanihenkilöihin, juoneen ja teemoihin. Tukeeko kieli kirjan sanomaa; puhuuko se samaa kieltä kuin mitä kirja viestittää, joko sanallisesti tai sanatta?

Esikoiskässärini sijoittuu lähinnä psykologisen jännityskirjallisuuden genreen. Päähenkilö piiloutuu puhumattomuuden taakse ja pyrkii rajaamaan elämänsä ja ajatuksensa tiukkaan muottiin. Kaikki tämä vaikutti myöskin minuun kirjan kirjoittajana. Kuten olen aiemmin kertonut, koin että päähenkilö kertoi minulle tarinansa ja kirjoitin sen ylös samalla tulkiten päähenkilön tapaa käsitellä maailmaa ja omaa ympäristöään. Rikas ja vivahteikas kerronta ja kuvaus ei olisi mielestäni sopinut kirjan genreen eikä päähenkilöni luonteeseen. Käsikirjoituksessa vähä on enemmän ja sanaton (tässä tapauksessa myös kirjoittamaton) viestintä; sen oivaltaminen ja merkitysten ymmärtäminen, on merkittävä osa itse kirjan rakennetta ja juonellista kerrontaa.