Nyt kun olen palannut maailmalta
kotisuomeen ja koivujen siimekseen, on aika pohtia menneitä
kuukausia. Aika sisälsi roppakaupalla uusia kokemuksia ja
jännittäviä seikkailuja. Asuntoautomme taittoi kilometrejä
viinitarhojen, oliivilehtojen, viljelyseutujen, vuorisolien,
tunneleiden, viehättävien maaseutujen, meluisten suurkaupunkien ja
uinuvien pikkukylien halki Andalusiaan ja takaisin Suomeen kaiken
kaikkiaan yli 11000 km.
Talven aikana toinen käsikirjoitukseni
eteni jonkin verran, mutta tiedän siinä olevan vielä paljon
tehtävää. Tarkoitukseni on paneutua siihen syksyn tullen
perusteellisemmin.
Esikoiskirjani KYMMENEN
EILISTÄ lähti sähköisesti pariin suureen, yhteen keskikokoiseen
sekä yhteen pieneen kustantamoon helmi- maaliskuussa. Vastauksia
saan varmasti odottaa syksyyn saakka.
Ajan kuluksi kaivoin esiin
NVL:n arviointikirjeen alkuperäisestä käsikirjoituksestani
vuodelta 2009. Palaute oli seikkaperäinen ja sisälsi myös joitakin
muutosehdotuksia tiettyihin ongelmakohtiin. Nyt kun olen kirjoittanut
alkuperäisen käsikirjoitukseni uudelleen useaan kertaan, oli mukava
lukea tuon ensimmäisen version saama palaute.
Erityistä plussaa sain
henkilöhahmoista; niiden uskottavuudesta ja dialogista sekä
juonesta ja jännitteen säilymisestä alusta loppuun. Epäkohdat
käsittivät etupäässä itse kirjoitusasua; kappalejaot olivat
varsin pitkiä ja joitakin asioita ja yksittäisiä sanoja olin
toistanut tarpeettomasti. Nuo seikat oli varsin helppo korjata
seuraavaan versioon, mutta todelliseksi ongelmaksi muodostui itse
kirjan lopun hionta. Arviossa todettiin lopun tulevan liian
hätäisesti ja siihen toivottiin lisää lihaa luiden ympärille.
Viimeisin versio onkin
muuttunut sitten melko paljon loppuratkaisujen osalta, mikä vaikutti
sitten sen, että myös alku ja monet yksittäiset tarinat pitkin
matkaa kokivat pienempiä ja suurempia muutoksia uskottavuuden
säilymiseksi. Yllättävä loppukin hioutui entisestään muutosten
myötä. Näin jälkikäteen ajatellen kaikki muutokset olivat
tarpeellisia ja ilman ammattilaisten, NVL:n ja kirjailijaohjaajani,
arvioita en olisi itse osannut tai huomannut niitä tehdä.
Kuulostaa hyvälle.
VastaaPoistaNiin, omasta mielestäni käsikirjoitus on nyt hiottu loppuun ja kelvollinen julkaistavaksi, mutta kustantamojen näkemys voi olla toinen ja aina on suuri arvoitus miten he suhtautuvat genreen; sen juoneen, jännitteeseen, tyyliin ym. Tässä suhteessa runous on mielestäni selkeämpää vaikka siinä monia eri tyylilajeja onkin.
PoistaOmasta tavastasi ja tyylistäsi pidän todella paljon. Tuot mielestäni sopivasti uutta tyyliä ja ilmaisua ja tuoretta näkemystä teksteihisi.
Esikoisellasi on kiehtova nimi. Olen havainnut tuon saman, mitä useammasta lähteestä palautetta saa, sitä kypsemmäksi käsikirjoitus muuttuu.
VastaaPoistaKiitos;) Nimi on muuttunut joka kerta muokkauksen ja uudelleenkirjoituksen jälkeen ja tämä viimeisin tuntuu myös itsestä parhaalta. Kyseessä toki on jännäri ja silloin kirjan nimi voi olla hiukan harhaanjohtava; tulee ehkä mieleen muistelmat vaikka ne eivät ole mitenkään pääosassa itse kirjassa. Muistoja on, mutta teos elää kuitenkin hetkessä; kymmenessä päivässä päättyen juhannusyöhön 2000-luvulla.
PoistaMinäkin olin tulossa kehumaan esikoisen nimeä mutta Rina ehti ensin. Mutta no ei kehuja ole koskaan liika!
VastaaPoistaKiitos. Toivottavasti nimi ei petä ja lukukokemus tulee olemaan vähintäinkin kirjan nimen veroinen;)
Poista