tiistai 26. kesäkuuta 2012

PALUU EILISEEN



Nyt kun olen palannut maailmalta kotisuomeen ja koivujen siimekseen, on aika pohtia menneitä kuukausia. Aika sisälsi roppakaupalla uusia kokemuksia ja jännittäviä seikkailuja. Asuntoautomme taittoi kilometrejä viinitarhojen, oliivilehtojen, viljelyseutujen, vuorisolien, tunneleiden, viehättävien maaseutujen, meluisten suurkaupunkien ja uinuvien pikkukylien halki Andalusiaan ja takaisin Suomeen kaiken kaikkiaan yli 11000 km.

Talven aikana toinen käsikirjoitukseni eteni jonkin verran, mutta tiedän siinä olevan vielä paljon tehtävää. Tarkoitukseni on paneutua siihen syksyn tullen perusteellisemmin.

Esikoiskirjani KYMMENEN EILISTÄ lähti sähköisesti pariin suureen, yhteen keskikokoiseen sekä yhteen pieneen kustantamoon helmi- maaliskuussa. Vastauksia saan varmasti odottaa syksyyn saakka.
Ajan kuluksi kaivoin esiin NVL:n arviointikirjeen alkuperäisestä käsikirjoituksestani vuodelta 2009. Palaute oli seikkaperäinen ja sisälsi myös joitakin muutosehdotuksia tiettyihin ongelmakohtiin. Nyt kun olen kirjoittanut alkuperäisen käsikirjoitukseni uudelleen useaan kertaan, oli mukava lukea tuon ensimmäisen version saama palaute.

Erityistä plussaa sain henkilöhahmoista; niiden uskottavuudesta ja dialogista sekä juonesta ja jännitteen säilymisestä alusta loppuun. Epäkohdat käsittivät etupäässä itse kirjoitusasua; kappalejaot olivat varsin pitkiä ja joitakin asioita ja yksittäisiä sanoja olin toistanut tarpeettomasti. Nuo seikat oli varsin helppo korjata seuraavaan versioon, mutta todelliseksi ongelmaksi muodostui itse kirjan lopun hionta. Arviossa todettiin lopun tulevan liian hätäisesti ja siihen toivottiin lisää lihaa luiden ympärille.

Viimeisin versio onkin muuttunut sitten melko paljon loppuratkaisujen osalta, mikä vaikutti sitten sen, että myös alku ja monet yksittäiset tarinat pitkin matkaa kokivat pienempiä ja suurempia muutoksia uskottavuuden säilymiseksi. Yllättävä loppukin hioutui entisestään muutosten myötä. Näin jälkikäteen ajatellen kaikki muutokset olivat tarpeellisia ja ilman ammattilaisten, NVL:n ja kirjailijaohjaajani, arvioita en olisi itse osannut tai huomannut niitä tehdä.


6 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Niin, omasta mielestäni käsikirjoitus on nyt hiottu loppuun ja kelvollinen julkaistavaksi, mutta kustantamojen näkemys voi olla toinen ja aina on suuri arvoitus miten he suhtautuvat genreen; sen juoneen, jännitteeseen, tyyliin ym. Tässä suhteessa runous on mielestäni selkeämpää vaikka siinä monia eri tyylilajeja onkin.
      Omasta tavastasi ja tyylistäsi pidän todella paljon. Tuot mielestäni sopivasti uutta tyyliä ja ilmaisua ja tuoretta näkemystä teksteihisi.

      Poista
  2. Esikoisellasi on kiehtova nimi. Olen havainnut tuon saman, mitä useammasta lähteestä palautetta saa, sitä kypsemmäksi käsikirjoitus muuttuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos;) Nimi on muuttunut joka kerta muokkauksen ja uudelleenkirjoituksen jälkeen ja tämä viimeisin tuntuu myös itsestä parhaalta. Kyseessä toki on jännäri ja silloin kirjan nimi voi olla hiukan harhaanjohtava; tulee ehkä mieleen muistelmat vaikka ne eivät ole mitenkään pääosassa itse kirjassa. Muistoja on, mutta teos elää kuitenkin hetkessä; kymmenessä päivässä päättyen juhannusyöhön 2000-luvulla.

      Poista
  3. Minäkin olin tulossa kehumaan esikoisen nimeä mutta Rina ehti ensin. Mutta no ei kehuja ole koskaan liika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Toivottavasti nimi ei petä ja lukukokemus tulee olemaan vähintäinkin kirjan nimen veroinen;)

      Poista