tiistai 28. helmikuuta 2012

RIITTÄÄKÖ PELKKÄ HYVÄ KIRJA?



Kysymys on mielestäni aiheellinen varsinkin nykyään, kun suhteellisen pienestä määrästä kustannussopimuksia kisaa satamäärin kirjailijaksi haaveilevia kirjoittajia. Mikäli ”lottovoitto” napsahtaa kohdalle, voi alkuhuuman jälkeen koittaa tyly arki. Kaikki on loppujen lopuksi pienestä kiinni. Melko suuri rooli on kustantamon näkyvyydellä ja sen arvostuksella julkaisukentässä. Laadukkaita kirjoja julkaiseva pienkustantamo jää lähes aina suurempien varjoon, olipa sen suojissa miten ansiokkaita kirjailijoita tahansa. Miksi näin?

Eikö hyvä kirja enää riitä? Pitääkö kirjailijan olla PERSOONA, joka kiinnostaa ehkä kirjaansa enemmän? Aina sanavalmis, mieluiten nuori ja hyvän/persoonallisen näköinen salamavaloissa paistatteleva päiväperhonen? Ehkä vähempikin riittää, mutta silloin on hyväksyttävä paikka takarivistä sekä itselle että kirjalleen.

Siinä missä sadat kirjoittajat taistelevat kymmenistä kustannussopimuksista, taistelevat kustantamot näyttävistä, myönteistä julkisuutta tuovista kirjailijoista. Arvioidessaan käsikirjoitusta he arvioivat myös kirjoittajan potentiaalia. Onko tästä kirjoittajasta enempään kuin tähän yhteen käsikirjoitukseen? Olisiko hänestä bestselleriksi, kiintotähdeksi kustannustaivaalle?

11 kommenttia:

  1. Olen pohtinut itsekin näitä juttuja. Luin viimeksi tänään, en kyllä muista kenen blogista mutta että hänen kirjansa hylättiin, koska aihe ei ollut myyvä. Minusta siinä on jotakin tosi karua. Se todistaa, miten kustantamot ovat Yrityksiä. Vain myyntiluvuilla on väliä.

    Minua kiinnostaisi myös toinen näkökulma. Kukaan ei puhu kustantamoista positiiviseen sävyyn, eivät edes jo julkaisseet kirjoittajat. Ovatko kustantamot läpeensä pahoja vai vihaammeko niitä koska ne eivät pidä juuri meidän käsistä loistavana?

    VastaaPoista
  2. Olisi tosiaan kiva tietää, miksi kehut eivät kuulu vaikka aihetta varmasti olisi. Totta on myös se että kustantamoja kritisoimme pääasiassa me, joiden kirjoja ei ole vielä kustannettu ollenkaan. Kenen leipää syöt sen lauluja laulat pätee varmasti myös tähänkin.

    Mikäli löydän kustantajan joka kiinnostuisi riittävästi kirjastani ja olisi valmis näkemään vaivaa sen menestyksen eteen, olisin mitä ilmeisemmin iloinen ja kiitollinen, enkä varmasti toisi julkisuuteen mitään kielteistä kustantajastani, vaikka ehkä jotakin syytä olisikin.

    Kiitoksia kustantamoja kohtaan olisi kyllä kiva kuulla heiltä jo kustannussopimuksen solmineilta, siten valaisitte uskoa myös meihin, edelleen sopimusta toivoville.

    VastaaPoista
  3. Tulee tällaisesta aiheesta heti mieleen, että olivatkohan Hotakaisen, Tervon tai Rimmisen ensimmäiset runot kovinkin myyviä...

    VastaaPoista
  4. Jaakko, rehellisesti sanottuna, en tiedä noiden mainitsemiesi menestyskirjailijoiden ensiteosten menestystä ja myyntimääriä, mutta arvostan heitä kaikkia suuresti kirjallisten ansioidensa vuoksi. Ehkä arvioin nykyhetkeä ja saamaani mielikuvaa kustannustoiminnasta omasta, esikoiskirjan julkaisijaa etsivän kirjoittajan näkökulmasta käsin. Jostakin syystä kuitenkin on niin että suurin osa, lähes kaikki, esillä julkisuudessa (niin lehdistössä kuin televisiossa/radiossakin)olevat kirjailijat ovat suurten ja nimekkäiden kustantamojen kirjailijoita. Toki voi olla niin että tiedotusvälineet kiinnostuvat nimenomaan näistä nimekkäistä kustantamoista ja heidän kirjailijoistaan. Miksi? Luulenpa että tunnettuus painaa vaa'assa melkoisesti. Myynti-ja katsojaluvuilla on aina merkittävä painoarvo juttuja tehdessä.

    VastaaPoista
  5. Kirjoitin pitkän sepustuksen, mutta se hukkui kuin Costa Concordia bittimeren rantahietikoihin. :(

    Lyhyesti: olen omissa pohdinnoissani päätynyt siihen, että mitään reseptiä kustannuskynnyksen ylittämiseen ei ole. Ainoa mitä voi tehdä, on kirjoittaa kyllin hyvä käsikirjoitus -- ja pyrkiä siihen kaikin keinoin.

    Kirjailijan persoona on tuotu viime vuosina esiin yhä enenevässä määrin, mutta en usko että yksikään kustantamo hylkäisi loistavan käsikirjoituksen vain siksi, ettei sen kirjoittaja ole tietyn ikäinen tai tietyn näköinen. Julkisuutta ei kirjailijalta vaadita, mutta silloin on ymmärrettävä, jos kukaan ei ole kuullutkaan kyseisen kirjailijan teoksesta tai sen myyntiluvut ovat kurjat. Eikä se esilläolokaan myyntiä takaa.

    Kustantamonsa julkikritisoiminen kuulostaa hölmön hommalta. Ensinnäkin sellaiseen päätyminen kertoo luottamuksen loppuneen, ja se taas viittaa siihen, että yhteinen työsarka lienee päätöksen partaalla. Eihän sitä kukaan muitakaan työsuhteitaan julkisesti pui, ellei asiat ole todella huonolla tolalla.

    Ja vaikka kirjailija olisi julkaissut yhden, kaksi, kolme tai useamman kirjan, on jokaisen uuden käsikirjoituksensa kanssa yhtä altis hylkypäätökselle kuin sen ensimmäisenkin kanssa. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus.

    On myös muistettava, että kustantaja on se, joka kantaa aina taloudellisen vastuun julkaisusta. Tämän nojalla on ymmärrettävää, että he toivovat yhden kirjan kirjailijan sijaan Tuotantoa. Esikoinen yleensä on varmasti tuotoltaan plusmiinusnolla -- useimmin miinusmerkkinen.

    No niin, ei tämäkään nyt kovin lyhyeksi kommentiksi jäänyt...

    VastaaPoista
  6. J.S.Meresmaa; Kiitos hyvästä pohdinnasta;D Toivottavasti hyvä kirja on ykköskriteeri, niin sydämestäni haluan uskoa. Ei ulkonäkö tai muut toissijaiset seikat saa mennä kirjan ohi, enkä usko niin olevankaan ainakaan julkaisupäätöksen kohdalla. Lähinnä julkaisun jälkeen, kirjan myynninedistämisjutuissa voi kirjailijan persoona nousta merkittävämpään rooliin. Uskon kuitenkin että kustantamo "ostaa" koko paketin, ei vain kirjaa vaan myös tuottavan kirjailijan tehdessään kustannuspäätöksen.

    VastaaPoista
  7. Dee: Kyseessä olin varmaan minä. Marian ilmestyskirjaa edeltävästä kässäristäni eräs kustantamo sanoi, että markkinointiosaston mielestä aihe ei ole riittävän myyvä ja nykyään on tosi vaikea saada "laukaistua" uutta kirjailijaa (kustantamo oli melko pieni, mutta en nyt muista kuinka pieni). Marian ilmestyskirjasta taas kertoo jotain se, että kolme pientä kustantamoa kiinnostui siitä, mutta ei yksikään iso. Eräs (muistaakseni isohko?) kustantamo suoraan epäili hylkykirjeessään, että löytyisikö kirjalle kohderyhmää (niin, suomalaisista vammaisia on vain noin 800 000, mikä ei voi mitenkään riittää, ja tervehän ei tietysti voi lukea kirjaa vammaisesta?)

    Itse aina kerron saatekirjeissäni, että olen ollut paljon mediassa, minulta on ilmestynyt myös monia tietokirjoja ja että teen osittain myös markkinointia työkseni... Esim. Jenkeissä tällaiset ovat todella merkittävä etu, Suomesta en tiedä.

    Tietokirjojeni kanssa minulla on sellainen etu, että kustantajani Finn Lecturan omistaa yliopistolehtoreiden liitto. Heillä on siis muitakin intressejä kuin maksimaalinen myynti, vaikka tietysti kirjaa halutaan silti saada kaupaksi mahdollisimman paljon. Mutta jos kirjan myyvyyttä epäillään, painoksesta tehdään pieni ja kirjan hinnasta tulee kallis - eikä viidenkympin kirja tietysti paljoa myykään. Mutta onhan se parempi, kuin ei ollenkaan julkaisijaa.

    VastaaPoista
  8. Ja vielä lisäys edelliseen: J.S. Meresmaa sanoi:

    "Ja vaikka kirjailija olisi julkaissut yhden, kaksi, kolme tai useamman kirjan, on jokaisen uuden käsikirjoituksensa kanssa yhtä altis hylkypäätökselle kuin sen ensimmäisenkin kanssa. Mikään ei ole niin varmaa kuin epävarmuus."

    Olen osittain eri mieltä. Jos on julkaissut yhden kirjan pieneltä kustantamolta kuten minä, hylky seuraaville kässäreille on tosiaan about yhä iso riski kuin niillä, jotka eivät ole julkaisseet vielä mitään. Mutta jos taas on julkaissut vaikka kolme kirjaa WSOY:lta, jos saa sieltä kenkää, niin joku pienempi kustantaja kyllä aivan varmasti huolii (ellei kässäri ole aivan surkea). Tämän WSOY-kirjailijan kirjoja on kuitenkin aivan varmasti arvosteltu ja ollut lehdissä. Arvostelijoistakin osa muistaa hänen nimensä.

    VastaaPoista
  9. Maija Haaviston kommenttiin:

    Vedin mutkia hieman suoraksi omassa tekstissäni, myönnän. :) Mutta kirjan kustannetuksi saamisen jälkeenkin riski on aina olemassa. Toki tuossa vaiheessa kirjailijalla on jo enemmän kokemusta sekä alasta että kirjoittamisesta. Hänellä on ehkä jopa nimeä, ja tämä viimeksi mainittu seikka on taustalla, kun joltain julkaistaan laadultaan sellainen romaani, jota ei yksikään kustantamo olisi esikoisena kustannusohjelmaansa hyväksynyt.

    Ja joskus on niin, että kirjailijalta vain loppuu sanottava, vaikka sanoja peräkkäin osaisi oikein nätisti laittaakin.

    Se olisi kauhea kohtalo, jos kirjoitushalut olisivat ennallaan!

    VastaaPoista
  10. Omana vastauksenani otsikon kysymykseen, niin en usko että pelkkä hyvä kirja riittää :). Ikävä kyllä... Tämähän on pelkkää arvailua, koska en ole kirjailija, mutta aivan kuten edellä mainittiin, niin uskon kustantamojen olevan enemmän kiinnostuneita ihmisestä, joka on valmis kirjoittamaan monta hyvää kirjaa... Kuka nyt haluaisi talliinsa pelkän tähdenlennon? Mutta haluan kuvitella, että ulkonäöllä ja iällä ei ole väliä :)

    VastaaPoista
  11. B.N; Totta, eiköhän meistä jokainen kirjailijanurasta haaveileva kirjoittaja pyri kirjoittamaan niin hyvän kirjan että julkaisukynnys ylittyy ja jos todella vakavissamme haaveilemme kirjailijaurasta niin toiveemme on kirjoittaa useita menestyksekkäitä kirjoja? Voiko kustantamo sitten uuden kirjailijan kohdalla tietää kenestä tulee kestosuosikki ja säännöllisesti hyviä kirjoja suoltava rahasampo? Ei varmastikaan voi vaan siihen vaikuttaa kirjailijan tapa esitellä itsensä ja tuoda esiin tavalla tai toisella kyvykkyytensä tulevana kirjailijana. Hyvä kirja + potentiaalinen kirjoittaja = kustannussopimus KYLLÄ.

    VastaaPoista