Olen leikitellyt tulevan kirjani takakansitekstillä. Mitä ajatuksia/odotuksia oheinen teksti herättää?
” Hei,
älä pelästy. En tahdo sinulle mitään pahaa. Minulla on vain yksi
pieni pyyntö: Tahdon katsella sinua illalla kello 20. Jätä
ikkunaverhot auki. Sytytä valot. Riisuudu. Se riittää.”
Pääosassa on
varhaiskeski-ikäinen nainen Miia, joka henkilökohtaisen romahduksen
jäljiltä lähtee kohtaamaan kotipaikkakunnalleen ja perheensä
taloon menneisyyden haamuja.
Tunnelma on
perusluonteeltaan seesteinen ja salaperäisen rauhallinen, mutta
tarinan yllä leijuu koko ajan kutkuttava uhka. Lukija joutuu ja
pääsee toden teolla arvuuttelemaan, kuka tai ketkä mahtavat uhata
Miiaa, kenen pakkomielteiden uhri hänestä saattaa tulla.
Outo kirje postilaatikossa
käynnistää tapahtumien ketjun, jonka päätteeksi jäljelle jää
vain yksi voittaja – häviäjä.
Lainauksella kirja tarttuisi välittömästi messiin. Hiljainen, hiipivä kauhu toimii. Tunnelmaa en lähtisi luonnehtimaan. Ylipäätänsä minusta takakansissa vähemmän on enemmän. Sano se kaikesta tärkein. Itse asiassa minulle riittäisi mainiosti pelkkä lainaus.
VastaaPoistaKiitti. Hienoa saada palautetta myös näihin takakansijuttuihin. Alkulainaus toimii minustakin, mutta muu teksti kaipaa vielä pohdintaa. Pääasia että takakansi toimii ja ennenkaikkea herättää mielenkiinnon kirjaa kohtaan, sillähän kirja myydään kuten myös kannellakin. Varsinkin kun olen esikoiskirjailija enkä vielä nimeltä laajemmin tunnettu.
PoistaLainaus on minustakin tosi hyvä. Kolmas kappale sen sijaan - ehkä ei kannnata sanoa lukijalle, mitä hän tuntee lukiessaan. Vähemmän on enemmän. Mutta lainaukset toimivat!
VastaaPoistaKiitos kommentista, joka on ensiarvoisen tärkeä miettiessäni takakansitekstiä. Vähemmän on enemmän, tämä on niin totta!
PoistaPidän lainauksesta - todella hyvä! Myös loppukappale on koukuttava. Kahta keskimmäistä kannattaa vielä hioa, ne selittävät liikaa.
VastaaPoistaKiitos. Muutkin tuntuvat olevan kanssasi samoilla linjoilla, joten tartun siihen ja hion tekstiä palautteidenne pohjalta.
PoistaYhdyn Kirsin kommenttiin! Ja tietysti innolla odotan esikoistasi!! Tsemppiä tsemppiä!
PoistaKiitos Helmi-Maaria. Innolla odotan itsekin vaikka vähän pelottaa ja hirvittää...
PoistaMinusta pelkkä lainaus riittäisi! Se koukuttaa todella, mutta muu osuus tuntuu jopa liian selittävältä. Ehkä kansiliepeessä olisi enemmän, takakannessa vain lainaus. Tai sitten kolmas kappale pois, mutta muuten tuo. Itsekään en pidä siitä, että lukijalle kerrotaan liikaa miten hänen pitäisi suhtautua kirjaan.
VastaaPoistaKiitos sinullekin palautteesta. Tähänastiset kommentit ovat kaikki niin samansuuntaisia, että niiden pohjalta on helppo hioa tekstiä lisää. Kansiliepeessä tosiaankin voisi olla osa esittämästäni tekstistä tai sitten jotakin ihan muuta;)
PoistaSamaa mieltä yllä kirjoittavien kanssa.
VastaaPoistaTodella koukuttava ja kiinnostava alku! Selkäpiitä ihan riipii.
Kiitti kovasti:)
PoistaLainaus on loistava, loppu selittää liikaa, mutta vähän enemmän kirjan sisällöstä voisi paljastaa kuin tuon lainauksen. Ehkä kakkoskappale lisäksi.
VastaaPoistaKiitos mielipiteestäsi. Jotakin tuon suuntaista tässä kaavailenkin:)
PoistaEhkä tuota kommenttiakin voisi lyhentää ottamalla kaksi ekaa virikettä pois?
PoistaSen lisäksi romaanin tilannetta olisi hyvä pystyä jollakin tapaa kuvaamaan.
Olennaisesti muodostuu sekä, miksi Miia ei yksinkertaisesti vain sulje verhoja tai ilmoita asiasta poliisille? Tämä käy tekstistä lukijalle ilmi, mutta sen voisi muotoilla lyhyesti tuohon takakansitekstiin mukaan. Onko niin, että Miia myös nauttii tästä pelosta ja tahtoo sitä?
Kiitos hyvistä huomioista. Varsinkin tuo lopun pohdintasi kutkuttaa aivan erityisellä tavalla. Lukemalla tulevan kirjani saa vastauksen myös esittämääsi kysymykseen. Paljon enempää en tahdo juonen kulkua avata sillä tahdon säilyttää jännityksen tunteen ja yllätyksellisyyden lukijan itsensä koettavaksi.
PoistaJoo, siis et tietenkään kerro juonta. Luomasi tilanne houkuttaa arvailemaan.
PoistaTuollainen päähenkilön sisäinen epätietoisuus siitä mitä hän tahtoo voi olla todella jännittävää. Voihan olla niin, että hän olettaa aluksi viestin tulevan joltakin toiselta henkilöltä, ja vasta myöhemmin ymmärtää olleensa väärässä. Silloin asiat ovat ehkä jo liian pitkällä?
Aiheesi on erityinen siinä mielessä, että se tekee mahdolliseksi pohtia päähenkilönaisen suhdetta vartaloonsa. Luottaako hän itseensä siinä määrin, että hän uskoo että hänen katselemisensa voisi olla nautinto jollekulle ja jos niin miksi tai miksi ei? Vartalossa voi näkyä eletty elämä, lapset, sairaudet, ...Ihmisen suhde omaan vartaloonsa on syvällinen psykologinen ongelma ja se kertoo hänestä paljon.
Nämä asiat eivät tietenkään kuulu takakansitekstiin, mutta sen sijaan sanoisin että paikka tarkemmin ottaen kuuluisi. Itse nimittäin asun perheeni kanssa jo ties kuinka monennetta vuotta kerrostalossa, ja jotensakin perusoletukseni oli tuota takakansitekstiäsi lukiessasi että päähenkilö olisi samankaltaisessa tilanteessa. Jos saisin tuollaisen viestin, tietäisin suunnilleen keneltä se tulee.
Mutta jos päähenkilö on juuri eronnut tai hänen miehensä on kuollut, hänen turvallisuutensa on horjunut ja jos hän vielä kaiken lisäksi on jossakin mökissä metsän keskellä tai saarella, hän on tyhjentänyt mökin myydäkseen sen eikä hänellä ole verhoja kun ne on pakattu valmiiksi, ikkunasta näkyy vain pimeää ja jos hän sytyttää valot hän näkee vain oman heijastuksensa. Hui kauheaa, sellaisessa tilanteessa en haluaisi saada tuollaista viestiä.
Nätmä jatkopohdintasi ovat tosi mielenkiintoisia ja suorastaan huvittaa mitä kaikkia ajatuksia pelkkä yksi lyhyt kappale lukijassa herättää. Kyseessä todellakin on psykologinen jännäri, joskin ei ihan tavanomainen, ja siksi kaikki pohdintasi ovat tavallaan aiheellisia.
PoistaYhdyn yläpuolella esitettyihin kommentteihin, minut saisi ostamaan kirjan lainaus- ja loppukohtauksilla. Tuo lainaus on ihan killeri!
VastaaPoistaJotenkin olen allerginen varhaiskeski-ikäinen -termille ja keskimmäinen kappale on enemmänkin kirja-arvioihin soveltuva kuin takakansitekstiksi. Mutta muuttamalla sen enemmän kuvaukseksi kirjasta (eikä mitä tuntemuksia kirja herättää) saa siitäkin hiomalla hyvän.
Kiitos Rina. Itseasiassa nuo takakansitekstin kaksi keskimmäistä kappaletta ovat suora lainaus kustantajalle lähettämästäni saatekirjeen osasta. Itsellenikin on tullut selväksi, että ne eivät ihan tuollaisenaan istu takakanteen. Tuo esittämäsi muutos voisi toimia. Mietin sitä:)
PoistaHello. Jättäisin lainauksen ja muokkaisin ja lyhentäisin mahdollisesti muuta osiota. Jätä taakse vain lainaus ja liepeisiin selitys? Tuossa selityksessä on sellainen "ongelma", että se selittää liikaa. Jos aloittaisit viimeisen kappaleen ekalla lauseella (ennen pilkkua) ja siitä sitten vain kerrot sen, mitä on tarpeen. Pari sanaa päähenkilöstä ja naseva lopetus. Kutkuttava uhka tuntuu oudolta sanaparilta?
VastaaPoistaNää on haastavia juttuja. Ja niin ihanan mielenkiintoisia. Suunnittelin teininä, että haluan videokasettien takakannen tekstien suunnittelijaksi. No, tavalla sellaisella alalla ollaan :)
Kiitos kommentistasi, jossa on useita varteenotettavia ideoita tekstin toimivuuden lisäämiseksi. Nyt olen jo saanut varmuuden siitä, että vähemmän on enemmän ja sen mukaisesti tulen tekstiäni työstämään.
PoistaTällainen "väliaikatyö" varsinaisen tekstin editoinnissa oli kiva välipala ja mitä ilmeisemmin myös tarpeellinen jatkoa ajatellen. Lukijahan näkee kirjasta ensiksi kannen ja lukee sitten takakansitekstin, joten niiden molempien pitää olla houkuttelevia. Varsinkin jos kyseessä on jonkun muun kuin perinteisten suurten kustantamojen kirja.
Minäkin yhdyn edellisiin. En myöskään käyttäisi kirjan takakannessa sanaa "pääosassa". Kirjaa voi kuvata suoraan tylliin "Miia lähtee henkilökohtaisen romahduksen koettuaan kotipaikkakunnalleen..."
VastaaPoistaSitaatti ja vika kappale ovat todellisia mielenkiinnon herättäjiä!
Kiitos. Hienoa, että sitaatti tekee toivottavan vaikutuksen. Mikäli saan lopulta itse päättää takakansitekstin sisällöstä tulen todennäköisesti käyttämään lainausta siinä:)
Poista