Kirjoituksen rytmi ei synny pelkästään muodosta. Elokuvaohjaaja Andrei Tarkovskilla on hauska rytmin määritelmä: rytmi on teemojen hellittämättömyyttä.
Jännitteen ja intensiteetin vaihtelut luovat tilanteisiin jäntevyyttä ja määrittävät teoksen tunneilmaston muutoksia. Jos mennään koko ajan sata lasissa, kaikki puuroutuu ja lopulta mikään ei tunnu enää miltään.
Tekstin ominaistempo ja sen vaihtelut luovat osaltaan teoksen perusrytmiä.
Tekstissä on yleensä hyvä olla selkeitä käänteitä, jotka rytmittävät juonen etenemistä ja purkavat tai lataavat nopeasti jännitettä.
Tapahtumien ajoittaminen oikeaan rytmiin on tärkeää. Jotta lukijan emootio pysyy vauhdissa, täytyy esimerkiksi isojen tapahtumien jälkeen usein siirtyä tekstissä väljempään rytmiin. Sisällön ja kerrontarakenteen suhdetta kutsutaan tekstin hengitykseksi. Kirjoittaja, joka kykenee muovaamaan kohtauksiinsa toimivan hengityksen, saavuttaa lukijansa tehokkaasti.
Tekstissä voi olla useita rytmejä samanaikaisesti. Laaja kerronnallinen kaari kulkee erilaisella rytmiikalla kuin yksittäinen tilanne tai tapahtuma. Roolihenkilöillä on yleensä keskenään erilainen rytmi, joka ilmentää kunkin luonnetta ja sijoittautumista maailmaan. Tämä ilmenee myös dialogissa ja kielessä.
Harvat osaavat vaistonvaraisesti luoda monipuolisia rytmisiä tekstikudoksia. Rytmin rakentamista voi harjoitella. Se on taitolaji. Harjoittelu tapahtuu, niin kuin kaikessa kirjoittamisessa, kirjoittamalla ja lukemalla ääneen sekä kuuntelemalla omaa tekstiä tois(t)en lukemana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti