Pasi Ilmari Jääskeläinen pohti
omassa bogissaan kohderyhmäänsä ja sai minutkin miettimään omaa
lukijakuntaani. Tosin sehän on ennenaikaista, mutta tavallaan
mielenkiintoista; kenelle kirjoitan?
Niin monta ja monenlaista kuin on kirjailijaa ja kirjaa, on myös
lukijaa.
Aloittaessani esikoiskirjani
kirjoittamista en ajatellut lainkaan mahdollista lukijakuntaani,
kirjoitin lähinnä kirjoittamisen ilosta ja luovuuden huumasta.
Tarinan edetessä ja varsinkin käsikirjoituksen valmistuttua
nykyiseen muotoonsa nousi esiin myös kysymys kenelle ko. kirja on
kirjoitettu, kuka siitä kiinnostuu ja miksi?
Mikä synnyttäisi kiinnostuksen
kirjaani esim. kirjakaupan esittelypöydässä keskellä kymmeniä
muita uutuusjulkaisuja? Olisiko se kansi, takakansiteksti, etusivu,
kirjailijaesittely vai perustuisiko kaikki etukäteismarkkinointiin?
Itse kirjani sisällön perin juurin
tuntevana niin juonen, henkilöiden, genren kuin tunnelmankin osalta
voisin määrittää sen esim. ”naisten kirjaksi”, en sitä
kuitenkaan tee. Vaikka päähenkilö on nainen ja tarina etenee
naisen kokemusten kautta niin yllättäen esilukijoina olleet miehet
ovat myös pitäneet siitä.
Jos ajattelen kirjoittavani aiheista,
jotka kiinnostavat itseäni, oletanko myös, että kaltaiseni naiset
tahtovat lukea kirjani? Kyllä, jos pystyn määrittämään itseni
selkeästi tiettyyn kategoriaan, mutta niin ei vain ole.
Kirjoittajana luon maailmaa, jota ei voi yksi yhteen asettaa osaksi
ympäröivää todellisuutta. Siinä piilee kirjan ainutlaatuisuus;
sadun ja toden leikkauspisteessä. Tuossa leikkauspisteessä kohtaan
lukijani, sukupuolesta tai iästä riippumatta.Heille kirjoitan.
Jotenkin takerrun kamalasti itselleen kirjoittamiseen. Eli kyllähän siinä tulee kirjoitettua myös itsensä kaltaisille.
VastaaPoistaYhteen kategoriaan meneminen ei varmaan onnistu. Eri lukija löytää niin eri asioita samasta kirjasta. Kommentoinkin Pasin postaukseen miten eri tavalla minä ja kaverini luetaan hänen kirjojaan.
Oikeastaan tällä hetkellä tuntuu että kohderyhmän määrittely on markkinoijan niskoilla. Tietenkin minä vasta haaveilen julkaisusta. Kirjailijalle lukijat on varmasti paljon läheisempi asia.
Juuri noinhan se on kuten kirjoitit. Yhden kategorian taktikka ei varmasti toimi, ainakaan aluksi.
PoistaMarkkinointi varmasti sanelee kohderyhmän valikoinnissa, mutta lähtökohtaisesti valtaosa kirjailijoista kirjoittaa niin itselleen kuin mahdollisille lukijoilleen ilman kaupallista lähtökohtaa.
Muut toimijat (kustantamo, kirjakaupat tms.) tuotteistavat kirjan ja nykyisin yhä useammin myös kirjailijan edistääkseen myyntiä ja maksimoidakseen voittoa.
Koska tulen mainosalalta, olen tottunut siihen, että on kirjoitettava aina kohteelle. Mieluiten vain yhdestä, selkeästi rajatusta asiasta. Eikä oikeastaan edes mieluiten vaan nimenomaan.
VastaaPoistaKun aloin kirjoittaa Napanuoralla-kirjaa, en toki tehnyt (mainos)töitä. Mutta tietyllä tapaa esim. editoinnissa viskasin syrjään kohtauksia, jotka eivät olisi olleet (jo siinä vaiheessa pitemmälle muotoutuneen) kohteen kannalta niin osuvia (eli lopultakin kirjan kannalta). Ehkä myös viihteessä kohteen rajaaminen on luontempaa. Täytyykin pohtia tätä omassa blogissa. Hyvä aihe, Marke ja Pasi.
Lukijatapaamisissa olen sitten tajunnut, että kohdeajattelu(ni) heittikin joiltakin osiltaan häränpyllyä. Kustantaja on pieni eikä markkinointibudjetti taivu ns. tuotteistamiseen (se vaatii aika paljon rahaa ja aikaa, turha muuta ajatellakaan). Onnekseni myös sellaiset lukijat, joita en kuvitellut löytäväni Napanuoralla-kirjan ääreltä, ovat yllättäneet minut positiivisesti.
Eli varmaan juuri niin kuin Dee kirjoittaa: eri lukija löytää kirjasta eri asioita. Jopa asioita, joita minä en kirjoittajana ole tullut edes ajatelleeksi, että ne ovat kirjassa. Onneksi lukijat opettavat myös kirjoittajaa (taas hyvä blogiaihe, ihanaa, kun on teitä keskustelukavareita!)
Hihii;) Kuten mieheni sanoisi; kaikista on johonkin. Jos ei muuhun niin ainakin varoittavaksi esimerkiksi!
Poista